JUMALAN KRISTITYT SEURAKUNNAT
Laki ja neljäs käsky (Nro 256)
(Laitos 1.1 19981007-20000118)
Neljäs käsky
käsittelee sapattia eli lepoa. Tämä käsittää viikoittaisen sapatinpäivän,
uudetkuunpäivät, juhla-ajat, seitsenvuosittaiset maasapatit ja riemuvuosijärjestelmän. Nämä kaikki on
sidottu tähtitieteelliseen kuukalenteriin, ja niitä on noudatettava koko
ihmiskunnan hyväksi (Mark.
Jumalan kristityt seurakunnat
PO Box 369, WODEN ACT 2606, AUSTRALIA
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright ã 1998, 1999 Wade Cox)
Tätä
kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se
jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä.
Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta
ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan
sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta
rikkomatta.
Tämä kirjoitus on
saatavilla seuraavilta verkkosivustoilta:
http://www.logon.org ja http://www.ccg.org
Laki ja neljäs käsky
Lainsäädännön pääpiirteet
Sapatteja ovat
viikoittaiset eli seitsemännen päivän sapatit, kuukausittaiset eli uudenkuun sapatit,
vuosittaiset sapatit eli juhla-ajat sekä seitsemännen vuoden maasapatit ja
riemuvuoden sapatit. Niitä kaikkia käsketään noudattamaan.
5. Moos. 5:12-15 12 Pidä lepopäivä mielessäsi ja
pyhitä se, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. 13 Kuutena päivänä tee työtä ja
hoida kaikkia tehtäviäsi, 14
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä
mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä
orjattaresi, härkäsi, aasisi eikä mikään muu juhtasi eikä yksikään muukalainen,
joka asuu kaupungissasi. Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten
sinä itsekin. 15
Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti
voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun
Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää.
2. Moos. 20:8-11 Muista pyhittää lepopäivä. 9 Kuutena päivänä
tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, 10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti.
Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi,
orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu
kaupungissasi. 11
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä
niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi
lepopäivän ja pyhitti sen.
Sana sapatti,
sabbat (SHD 7676), tarkoittaa lakata tai
levätä. Se on jumalanpalveluspäivä (3. Moos. 23:3) sekä levon ja
virkistäytymisen päivä (2. Moos. 23:12). Se on merkki Jumalan luomakunnan
herruudesta, ja se oli ensimmäinen kirjoitettu siunaus, ja se pyhitettiin eli
asetettiin erilleen Aadamin luomisesta (1. Moos. 2:2-3). Se tehtiin ihmiskuntaa
varten (Mark. 2:27), ja sen noudattaminen riippuu uskosta. Sitä noudatti
Abraham (1. Moos. 26:5), jolle totuus ilmoitettiin (1. Moos. 24:27) ja joka
neuvoi tietä toisille (1. Moos. 24:48). Sitä noudattaen Israel tunnusti
olevansa hänen lunastettu kansansa lain alaisuudessa.
Näin
levätessämme me osoitamme luottavamme Jumalaan. Sapatin noudattaminen
julistettiin siunaukseksi (Jes. 56:2-4; 58:13; 66:23; Hes. 44:24; 45:17; 46:1,
3-4, 12). Israelia nuhdeltiin sen laiminlyömisestä (Jes.
Sapatit ovat merkkejä eli
sinettejä
Sapatinpäivästä
on säädetty neljännessä käskyssä, ja vastaavat säännökset ovat 2. Moos. 20:8-11
ja 5. Moos. 5:12-15. Sapatinpäivä on neljännen käskyn mukaan Herralle Jumalalle
(Jehovah Elohim) pyhä. 2. Moos. 20:8 sanoo:
2. Moos. 20:8-11 8 Muista pyhittää lepopäivä. 9
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi 10 mutta seitsemäs päivä on
Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä
älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi
tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. 11 Sillä kuutena
päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta
seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti
sen. (vuoden 1938 käännös)
Tämän
tarkoituksena on, että jokainen, karja mukaan lukien, saa levätä (5. Moos.
5:14).
Sillä kuusi
päivää meidän on tehtävä työtä (5. Moos. 5:13) luomakuntaa viljellen ja
varjellen eli siitä huolehtien (1. Moos. 2:15), emmekä saa olla joutilaita (2.
Tess. 3:6-11). Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on (Saarn. 9:10). Mitä
ihminen kylvää, sitä hän myös niittää (Gal. 6:7).
Seitsemäs
päivä on sapatti. Se sattuu lauantaiksi Aadamin luomisesta lähtien. Kaikki
kansat tunnustavat sen sapatiksi ja nykyisen kalenterin lauantaipäiväksi.
Seitsemäs päivä on jatkuvassa kierrossa, eikä sitä voi siirtää toiselle
päivälle riippumatta siitä, mille päivälle se sattuu auringon tai kuun
kierrossa.
Uusi
maailmankalenteri ja sen muunnelmat, joita nykyisin ehdotetaan, sattuvat itse
lain ytimeen. Maailmankalenteri on 12-kuukautinen, ikuinen kalenteri, joka on
jaettu neljään yhtä suureen jaksoon. Se on ikuinen, koska se pysyy samana joka vuosi.
Nykyinen
kalenterimme ei ole ikuinen vaan vuosittainen. Se vaihtuu joka vuosi. Tämä
johtuu siitä, että sen tyypillinen 365 päivän kierto ei ole jaettavissa
viikonpäivien määrällä. Tähtitieteellinen kuukuukausi ei ole myöskään 29,5
päivää.
Kyseisestä
yhden päivän jäännöksestä seuraa, että vuosi alkaa ja päättyy tyypillisesti
samana viikonpäivänä. Näin ollen seuraavan vuoden on alettava seuraavana
viikonpäivänä. Tämä edellyttää joka vuosi uutta kalenteria.
Teknisesti
ottaen meidän gregoriaaninen kalenterimme on vaihteleva neljäntoista kalenterin
sykli. Sunnuntaina alkava vuosikalenteri eroaa maanantaina alkavasta
vuosikalenterista ja sama pätee kaikkiin seitsemään viikonpäivään. Koska
karkausvuosi voi muuttaa kutakin näistä seitsemästä kalenterista, kokonaismäärä
kasvaa.
Jos ottaisimme
kyseisen päivän pois kalenterista, uusi vuosi alkaisi tavallisesti aivan samana
viikonpäivänä kuin edellinen vuosi. Meillä olisi silloin ikuinen kalenteri.
Me voimme
poistaa kalenterista päivän poikkeamatta aurinkokierrosta, joka on noin 365,24
päivää, yksinkertaisesti katsomalla päivän 24 tunnin odotusajaksi ennen
kalenterin uudelleen alkamista. Nämä kalenterista poikkeavat päivät, jotka
tunnetaan myös ”interkalaarisina päivinä”, eivät ole viikonpäiviä.
Luontevimmalta tuntuu pitää niitä juhlapäivinä, ja tämä on osittain
maailmankalenterin perusteluna. Se ja muut ehdotukset muuttavat
seitsenpäiväisen viikon kiertokulkua Aadamin luomisesta lähtien. Tämä seitsemän
päivän kierto ei mahdu kuukuukauteen eikä aurinkovuoteen.
3. Moos. 23:32
osoittaa, että päivät alkavat ja loppuvat itse asiassa illalla eivätkä
keskiyöllä tai aamulla.
3. Moos. 23:32 32 Sovituspäivä on teille lepopäivä,
ja teidän on silloin paastottava. Yhdeksännen päivän illasta seuraavaan iltaan
saakka teidän tulee viettää täydellistä sapatinlepoa.
Seitsemäs
päivä alkaa viikon kuudennen päivän päättyessä eli meidän perjantaimme
pimetessä eli nauttisen iltahämärän päättyessä (EENT). Katso tutkielma Kuukauden ja päivän alkaminen (Nro 203)).
Paavali
vahvistaa tämän, katso Ap.t. 27:27-34, samoin kuin Mišna, joka koostuu toisella
vuosisadalla kootuista kirjoituksista, jotka ovat peräisin toiselta
vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Katso toinen jakso, Moed, Sabbat 1:3, 15:3.
Sapattina ei
saa ostaa eikä myydä eikä tehdä työtä korvausta vastaan. Tämä ei tarkoita
toimettomuutta. Nehemia on esimerkki työn tekemisestä sapattina.
Nehemia 10:29-32 28 Kaikki muut -- papit ja
leeviläiset, portinvartijat, laulajat, temppelipalvelijat ja kaikki, jotka
olivat erottautuneet vieraista kansoista noudattaakseen Jumalan lakia, ja myös
heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, kaikki, jotka pystyivät lakia
ymmärtämään -- 30
kaikki he sitoutuivat noudattamaan johtajiensa tekemää sopimusta. Valalla
vannoen he lupasivat elää Jumalan lain mukaan, jonka Mooses oli Jumalan
palvelijana heille antanut, ja lupasivat noudattaa tarkoin kaikkia Herran,
meidän Jumalamme, käskyjä, määräyksiä ja säädöksiä. 31 Edelleen he lupasivat:
"Me emme anna tyttäriämme vaimoiksi muihin kansoihin kuuluville emmekä ota
heidän tyttäriään pojillemme vaimoiksi. 32 Kun muihin kansoihin kuuluvat tuovat sapatinpäivänä
viljaa ja muita tuotteita myytäväksi, emme osta heiltä, emme sapattina emmekä
minään muunakaan pyhäpäivänä. Joka seitsemäs vuosi jätämme maan kesannolle ja
pyyhimme kaikki velat pois.
Sapattijärjestelmän
on katsottava edustavan Jumalan kansan tunnusomaista järjestelmää.
Happamaton
leipä on merkkinä Herran laista (5. Moos. 6:8) ja siitä, että hän lunastaa
Israelin (5. Moos. 6:10), jonka piiriin kuuluvat Kristuksen uhrin kautta kaikki
ne, jotka ovat Kristuksessa (Room. 9:6; 11:25-26). Nämä merkit varjelevat
Israelia
epäjumalanpalvelukselta
(5. Moos. 11:16), sillä ne ovat Herran valittujen merkkejä ja sinettejä (Ilm.
7:3).
Merkki, SHD
226, oth tai ot, on tunnusmerkki tai merkki, joka muistuttaa henkilöä hänen
velvollisuudestaan. Sapatit on luettu Jumalan kansan merkeiksi. Se on merkkinä
meidän ja Jumalan välillä, joka meidät pyhittää.
2. Moos. 31:12-14 1 Herra käski Mooseksen vielä sanoa israelilaisille: 13 "Pitäkää kunniassa sapatti ja
määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä sapatti on sukupolvesta toiseen
oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä
muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni. 14 Pitäkää sen vuoksi kunniassa
sapatti; sen tulee olla teille pyhä. Sitä, joka sapatin pyhyyttä loukkaa,
rangaistakoon kuolemalla. Jokainen, joka tekee sapattina työtä, poistettakoon
kansansa keskuudesta.
Usein
oletetaan virheellisesti, että kyseiset sapatit ovat yksikömuotoisen
viikoittaisen sapatin monikkomuoto. Tämä on väärin. Sapatit ulottuvat koko
palvelusjärjestelmään sisältäen uudetkuunpäivät, juhla-ajat ja koko
riemuvuosijärjestelmän ja niistä aiheutuvat taloudelliset vaikutukset.
Kuolemantuomio on myös hengellinen ja suojelee jatkuvasti liiton kansaa
epäjumalanpalvelukselta.
Sapatti ei ole
pelkästään Jumalan seurakunnan merkki; se on myös liiton kansan merkki, vaikka
sitä ei ole vielä kutsuttu seurakuntaan. Jos se olisi valittujen merkki,
silloin juutalaisuus ja sapattia viettävillä binitaristeilla ja
trinitaristeilla olisi osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Sitä heillä ei ole.
Toinen merkki
on pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla.
2. Moos. 13:9-10 9 Ja se säädös olkoon kuin merkki
kädessäsi ja tunnus otsallasi, että Herran laki aina pysyisi huulillasi ja sinä
muistaisit, kuinka Herra väkevällä kädellään vei sinut pois Egyptistä. 10 Noudata tätä säädöstä aina
määräaikana vuodesta toiseen. (vrt. 2.
Moos. 13:11-16).
Liiton kansan
merkkeihin kuuluu myös suuri sovituspäivä. Jos suurta sovituspäivää ei
vietetty, seurauksena oli karkottaminen omasta kansastaan; toisin sanoen
Israelin liitonyhteydestä, joka on seurakunta (5. Moos.
3. Moos. 23:26-32 26 Herra sanoi Moosekselle: 27 "Saman
seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä. Kokoontukaa silloin
pyhään juhlakokoukseen, paastotkaa ja uhratkaa Herralle tuliuhri. 28 Sinä päivänä ette saa tehdä
mitään työtä; se on sovituspäivä, jolloin toimitetaan teidän syntienne sovitus
Herran, teidän Jumalanne edessä. 29 Jos joku ei sinä päivänä paastoa, hänet on poistettava
kansansa keskuudesta. 30 Minä
hävitän kansansa keskuudesta myös jokaisen, joka sinä päivänä tekee jotakin
työtä. 31 Älkää siis tehkö
silloin minkäänlaista työtä. Tätä määräystä teidän on noudatettava aina,
sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin. 32 Sovituspäivä on teille lepopäivä, ja teidän on silloin
paastottava. Yhdeksännen päivän illasta seuraavaan iltaan saakka teidän tulee
viettää täydellistä sapatinlepoa.
Suuri
sovituspäivää käytetään myös riemuvuoden julistamiseksi, sillä riemuvuosi on
Jumalan järjestelmän perusta ihmisten asioiden sääntelemiseksi maan päällä. Se
on sapattien sapatti, šabbat šabbaton,
mikä korostaa sen pyhyyttä (ks. SHD 7677).
Riemuvuoden
hengellistä merkitystä tarkastellaan jäljempänä.
3. Moos. 25:8-12 8 Laske seitsemän vuosiviikkoa eli
seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli
vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän, 9
anna silloin seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona
sovituspäivänä soikoot torvet kaikkialla maassanne. 10 Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille
asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin
jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty
saa palata sukunsa luo. 11
Viettäkää riemuvuotta joka viideskymmenes vuosi. Älkää silloin kylväkö älkääkä
korjatko peltoon itsestään kasvanutta viljaa älkääkä kerätkö hoitamattomiin
köynnöksiin kasvaneita rypäleitä, 12 sillä se vuosi on riemuvuosi, jonka tulee olla teille
pyhä. Syökää vain sitä, mitä maa itsestään tuottaa.
Suuri
sovituspäivä on jätetty nimenomaisesti niiden uhrien ulkopuolelle, jotka
liittyvät runsauteen ja henkilökohtaiseen siunaukseen. Sama pätee
uudenvuodenjuhlaan. Tämä johtuu siitä, että kumpikaan näistä päivistä ei liity
ihmisen toimintaan tai pyrkimyksiin. Suuri sovituspäivä on nimenomaan
väestölaskennan päivä, jolloin kerätään vero.
2. Moos. 30:11-16 11 Herra sanoi Moosekselle: 12 "Kun tarkastat israelilaiset
ja lasket heidän soturiensa lukumäärän, heidän tulee samalla antaa Herralle
maksu henkensä lunnaiksi, ettei mikään vitsaus kohtaisi heitä tarkastuksen vuoksi.
13 Jokainen, joka joutuu mukaan
tarkastukseen, maksakoon puoli sekeliä hopeaa punnittuna pyhäkkösekelin painon
mukaan -- yksi sekeli on kaksikymmentä geraa -- ja tämä puoli sekeliä on
uhrilahja Herralle. 14 Jokainen
tarkastukseen joutuva, kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, maksakoon tämän
uhrilahjan Herralle. 15 Kun
annatte uhrilahjan Herralle henkenne lunnaiksi, älköön rikas antako puolta
sekeliä enempää älköönkä köyhä sen vähempää. 16 Kerää lunnashopea israelilaisilta ja käytä se
pyhäkköteltan jumalanpalveluskuluihin. Se on Herran edessä vakuutena siitä,
että teidän henkenne on lunastettu
Suuren
sovituspäivän vero oli tarkoitettu Israelin valittujen laskemiseen. Se on
painoltaan yhtä suuri henkilöstä riippumatta eikä vaihtele henkilön
olosuhteiden mukaan. Jumala suoritti tämän Israelin laskemisen, kun hän perusti
maailman (Ilm. 17:8), ja määräpainon maksoi kertakaikkisesti Jeesus Kristus
(Room. 6:10). Määrämaksu osoittaa, että pelastus on maksettu, ei henkilön
aineellisten olosuhteiden mukaan, vaan Kristuksen uhrilla kertakaikkisesti
(Heb. 7:27; 9:26; 10:10; 1Pet. 3:18). Kolehdin
kerääminen
suurena sovituspäivänä koskee suoranaisesti Jeesuksen Kristuksen uhrin
riittävyyteen.
Tästä syystä
2. Moos. 23:14-18, 34:24; 5. Moos. 16:16 ja 1. Kun. 9:25 mainitsevat ainoastaan
kolme kolehtia, ja ne on kerättävä ennen kunkin juhla-ajan ensimmäisen päivän
aamua.
2. Moos. 23:14-18 14 Lähde kolmesti vuodessa
viettämään juhlaa minun kunniakseni. 15
Vietä happamattoman leivän juhlaa ja syö happamatonta leipää seitsemänä
päivänä, niin kuin olen käskenyt, säädettyyn aikaan abib-kuussa, sillä juuri
siinä kuussa lähdit Egyptistä. Älköön silloin kukaan astuko tyhjin käsin minun
eteeni. 16 Pidä myös
elonleikkuujuhla, kun leikkaat ensimmäiset tähkät peltoon kylvämästäsi viljasta,
sekä korjuujuhla vuoden päättyessä, kun korjaat hedelmätarhojesi sadon. 17 Kolmesti
vuodessa näyttäytykööt kansasi kaikki miehet Herran, sinun valtiaasi, kasvojen
edessä. 18
"Kun uhraat minulle teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua,
älköönkä minun juhlauhrini rasvaa jätettäkö jäljelle seuraavaan aamuun.
Ensimmäinen
kerta, jolloin merkkiä eli othia käytettiin, oli 1. Moos. 9:12. Sateenkaari oli
Jumalan merkki, joka oli muistutuksena hänen lupauksestaan ja liitostaan, jonka
mukaan hän ei tuhoaisi maata vedellä toista kertaa. Jumala käyttää merkkejä,
joiden avulla tunnistetaan ne, joilla on häneen erikoissuhde.
Liiton kansan
alkuperäinen ja ensisijainen merkki oli ympärileikkaus (1. Moos. 17:10-14).
Tämä fyysinen teko oli sinetti. Se on nyt hengellinen, ja sen piiriin kuuluvat
myös naiset kasteestaan lähtien (katso tutkielma Katumus ja kaste (Nro 52)). Tämä oli tarkoitus alusta alkaen (5.
Moos. 10:15-17), mutta se edellyttää myös Jumalan osallistumista.
5. Moos. 30:6 6 Ja Herra, sinun Jumalasi,
ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat
Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että
eläisit. (vuoden 1938 käännös)
Kaste ja Pyhän
Hengen vastaanottaminen on valittujen ensisijainen merkki Jeesuksen Kristuksen
veren kautta yhdeksi ruumiiksi (Matt. 28:19; Ap.t. 1:5; 11:16; Room. 6:3; 1.
Kor.. 12:13; Heb. 9:11-28). Nämä lain merkit, sapatti ja pääsiäinen, on
tarkoitettu nimenomaisesti varjelemaan kansaa epäjumalanpalvelukselta (5. Moos.
11:6). Nämä molemmat merkit toimivat sinetteinä Herran valittujen
kädessä ja
otsassa.
Pyhän Hengen
avulla ne muodostavat viimeisten päivien sinetöimisen perustan, jota
Ilmestyskirjan 7:3 tarkoittaa. Valittujen merkin lähtökohtana on näin ollen
ensimmäinen käsky.
Kristus sanoi:
”Herraa, Jumalaasi, sinun tulee
kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella" (Matt. 4:10; Luuk. 4:8).
Palveluksemme on hänen kunnioittamistaan Raamatun mukaan, ja sen avulla
toteamme, että on olemassa ainoastaan yksi, Isä Jumala, jota voidaan
kunnioittaa. Jahošuaa, hänen voideltuaan, ei saa kunnioittaa.
Sapatti on
Jumalan seurakunnan merkeistä yksi,
mutta se ei ole tärkein.
Ensisijainen merkki on Jumaluus. Raamatun unitaarinen rakenne on se, että on
yksi Jumala (5. Moos. 6:4, 1. Kor. 8:4), jonka voimme tuntea (Hoos. 8:2; 13:4).
Meitä vaaditaan tuntemaan sekä hänet (Gal. 4:8-9) että hänen tahtonsa (Ap.t.
22:14).
Meitä
käsketään pitämään erossa toisistaan Jumala ja hänen Kristuksensa (Joh. 17:3),
ja meidän ikuiseksi häpeäksemme on, jos emme tee niin tai pysty tekemään niin
(1. Kor. 15:34). Sen ymmärtäminen, että Jehova Sebaot, sotajoukkojen Herra on
ainoa todellinen Jumala, on uskon keskeinen kohta.
Kaste on
toinen merkki, ja Pyhän Hengen vastaanottaminen on sisäinen sinetti. Ulkoiset
merkit ovat sapatit ja Herran ehtoollinen/pääsiäinen, joka on Jumalan lakien
merkki. Tämän jälkeen tulevat uudetkuunpäivät ja juhla-ajat. Sapatit
on kielletty
ihmiskunnalta epäjumalanpalveluksen tähden.
Hesekiel 20:16-20 16 He eivät olleet piitanneet
määräyksistäni, he eivät olleet eläneet säädösteni mukaan eivätkä pitäneet
minun sapattiani kunniassa, niin rakkaita heidän epäjumalansa heille olivat. 17 Silti minun tuli heitä sääli, enkä
minä hävittänyt heitä, en tuhonnut heitä autiomaassa. 18 "Mutta heidän lapsilleen minä autiomaassa sanoin: 'Älkää
eläkö niin kuin isänne, älkää jatkako heidän menoaan, älkää saastuttako
itseänne palvelemalla heidän epäjumaliaan. 19 Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Noudattakaa minun
säädöksiäni ja totelkaa minun määräyksiäni, eläkää niiden mukaan. 20 Pitäkää pyhänä minun
sapattini, olkoon se merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että
minä olen Herra, teidän Jumalanne.'
Sapattien
saastuttaminen seuraa epäjumalanpalveluksesta. Sapatit käsittävät kaikki
päivät, jotka Jumala on erottanut jumalanpalvelukseen kalenterinsa mukaan
uudenkuunpäivien oikean viettämisen mukaan. Jumala rankaisee kansaa, jos se ei
kunnioita häntä eikä noudata hänen lakejaan.
Hesekiel 20:21-24 21 Mutta hekään eivät totelleet
minua. He eivät seuranneet säädöksiäni eivätkä noudattaneet määräyksiäni, eivät
vaeltaneet niiden mukaan -- joka niitä noudattaa, saa elää. Minun
sapattianikaan he eivät pitäneet kunniassa. Niin minä aioin syöstä vihani
heihin ja tyhjentää heihin kaiken vimmani autiomaassa. 22 Vedin kuitenkin käteni
takaisin enkä tehnyt sitä. Oman nimeni tähden minä jätin sen tekemättä, sen
tähden, etteivät toiset kansat saisi aihetta pilkata nimeäni. Olinhan minä
vienyt heidät Egyptistä noiden kansojen nähden. 23 Autiomaassa minä kuitenkin
kohotin käteni ja vannoin, että hajotan heidät toisten kansojen sekaan ja
sirottelen heidät vieraisiin maihin. 24 He eivät olleet tehneet määräysteni mukaan, he eivät
olleet piitanneet säädöksistäni eivätkä pitäneet minun sapattiani kunniassa,
sillä heidän silmänsä tähysivät yhä heidän isiensä epäjumaliin.
Sapatit ovat
erottamattomia ensimmäisestä käskystä ja laista. Kansaa rangaistaan, jos se ei
noudata Jumalan lakeja kaikilta osin (Sak. 14:16-19).
Sapatti on merkkinä
uskollisuudestamme ja lunastuksestamme sekä osallisuudestamme Jumalaan.
Sapatista luopuminen on luopumista Jumalan toivosta. Tästä syystä meitä nyt
vainotaan Herran sapattien viettämisen tähden.
Jokainen, joka
saastuttaa sapatin, on surmattava (2. Moos. 31:14; 4. Moos. 32:36). Se on
merkkinä Jumalan ja Israelin lasten välillä ikuisesti (2. Moos. 31:17). Sana, joka on käännetty ikuisesti on
SHD 05769; Olam, sana, joka sisältää merkityksen ”pitkäikäinen” samoin kuin
ikuinen, pitkäkestoinen, iankaikkinen tai ikuisesti jne.
Me, jotka
olemme tämän tien uutta liittoa eli uudistettua liittoa noudattavia seuraajia,
olemme hengellinen Israel (Room. 9:4).
Sapatin
valmistamiseen on ryhdyttävä edellisenä päivänä (2. Moos. 16:5). Ruoka on
kerättävä ja valmistettava manna-annoksesta. Jokaisen on pysyttävä
asuinpaikassaan (2. Moos. 16. 29-30). Jokaisen on levättävä sapatinpäivänä sekä
kyntöjen että elonkorjuun aikana (2. Moos. 34:21). ne, jotka olivat tehneet
sapatista taakan suullisia perinteitä lisäämällä, tuomitsivat Herran hänen
kerätessään viljantähkiä sapattina.
Osoittaessaan
olevansa sapatin Herra hän ei tarkoittanut, ettei sitä tarvinnut viettää, vaan
hän pikemminkin tuomitsi tavan, jolla sitä vietettiin. On lainmukaista kerätä
tarpeeksi ruokaa tai valmistaa ruokaa syötäväksi sapattina tämän tekstin
perusteella sekä myös Testamentin lain perusteella (Matt. 12:1-12).
Matteus 12:1-12 1 Niihin aikoihin Jeesus kerran
kulki sapattina viljapellon laitaa. Hänen opetuslastensa tuli nälkä, ja he
alkoivat katkoa tähkäpäitä ja syödä. 2 Fariseukset näkivät sen ja sanoivat Jeesukselle:
"Katso nyt, opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa
tehdä." 3
Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun
hän ja hänen miehensä olivat nälissään? 4 Hän meni Jumalan huoneeseen ja söi uhrileivät, vaikka
niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille, ei hänelle eikä hänen
miehilleen. 5 Tai
ettekö ole laista lukeneet, että papit tekevät temppelissä sapattinakin työtä
mutta ovat silti syyttömiä? 6 Minä
sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli. 7 Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa:
'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. 8 Ihmisen Poika on
sapatin herra." 9 Jeesus
kulki edelleen ja meni sen seudun synagogaan. 10 Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset
tahtoivat nostaa syytteen Jeesusta vastaan ja kysyivät häneltä: "Saako
sapattina parantaa?" 11
Jeesus vastasi heille: "Jos jollakulla teistä on lammas ja se putoaa
sapattina kuoppaan, niin kai hän tarttuu siihen ja nostaa sen sieltä ylös! 12 Ja onhan ihminen paljon
arvokkaampi kuin lammas. Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää."
Edellä lainattu
jae 3 viittaa 1. Sam. 21:6:een, jossa Daavid oli syönyt pyhät leivät (2. Moos.
25:30; 3. Moos. 24:5-8). Tarkemmin sanottuna temppelipapit rikkovat sapatin eli
tekevät silloin työtä ja ovat syyttömiä (Matt. 12:5; vrt. 4. Moos. 28:9-10;
katso myös Neh. 13:7; Hes. 24:21; Joh. 7:22-23).
Työ, jota
teemme valittuina Jumalan palveluksessa sapattina, on tahraton. Itse asiassa
sapattina suoritettiin enemmän uhria kuin minään muuna päivänä. Meidät voidaan
tuomita sen mukaan, minkälaisiin toimiin rydymme, mutta ei sen perusteella,
että olemme toimeliaita.
Kristus antoi
myös käskyn, joka koski sairaiden parantamista. Se tulee suorittaa sapattina.
Sairaita ja rampoja on laillista parantaa ja ruokkia sapattina (Luuk. 6:8-10;
13:14-16; 14:3; Matt. 12:10-13).
Joh. 7:23 23 Jos kerran ihminen ympärileikataan
sapattinakin, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, niin miksi te olette
vihoissanne siitä, että minä sapattina paransin koko ihmisen?
Luuk. 14:5
osoittaa, että sapattina on tärkeää toimia hätätapauksissa.
Tämä koskee
itse asiassa käsitystä sapattina parantamisesta. Sairaista ja huonokuntoisista
asianmukaisesti huolehtiminen ja heidän avustamisensa sapattina on vakava asia.
Se, että joku syö ja jää yksin sapattina, on meidän häpeäksemme ja
moitteeksemme. Ihmisten on tehtävä sapattia varten valmisteluja, jotta he
voivat olla mahdollisimman suureksi hyödyksi veljilleen.
Mark. 3:1-5 1 Jeesus meni taas synagogaan. Siellä
oli mies, jonka käsi oli surkastunut. 2
Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he
tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. 3
Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Astu esiin", 4 ja kysyi sitten fariseuksilta:
"Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa
ihmishenki vai tappaa ihminen?" He eivät vastanneet mitään. 5 Jeesus loi heihin vihaisen katseen;
hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle:
"Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen.
Ojaan pudonneen härän opetus koskee hätätilanteita, mutta meidän on
suunniteltava etukäteen. Aaseja ei saa kuormittaa (Neh. 13:15), ja portit on
pidettävä suljettuina (Neh. 13:19). Tämä tarkoittaa, että meidän on estettävä
tilaisuudetkin työntekoon. Taakkoja ei saa kantaa (Jer. 17:21), eikä
polttopuita saa kerätä (4. Moos. 15:32-35). Lyhteitä ei saa tuoda sisään, eikä
viiniä saa pusertaa (Neh.
13:15).
Kunnollisella valmistelulla tämä koko päivittäinen työnteko voidaan ja se
täytyy lopettaa.
Sinipunaiset tupsut
on sidottava vaatteittemme kulmiin eli reunoihin muistutukseksi laista.
4. Moos. 15:37-41 37 Herra sanoi Moosekselle: 38 "Käske
israelilaisten tehdä viittansa kulmiin tupsut ja sitoa jokaiseen tupsuun
sinipunainen lanka. Näin on tehtävä sukupolvesta toiseen. 39 Teillä tulee olla tällaiset
tupsut, jotta niitä katsoessanne muistaisitte kaikki Herran käskyt ja
täyttäisitte ne. Silloin ette antaudu sydämenne ja silmienne mielihalujen
valtaan, kun ne viekoittelevat teitä luopumaan minusta. 40 Kun te näin muistatte kaikki
minun käskyni ja täytätte ne, te pysytte Jumalallenne pyhitettyinä. 41 Minä olen Herra, teidän
Jumalanne, joka toin teidät pois Egyptistä ja näin osoitin olevani teidän
Jumalanne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne
Tämä on
henkilön ja Jehovan elohimimme välinen henkilökohtainen asia. Sen laiminlyönti
ei ole rangaistuksen alainen, kuten muut lain rikkomukset. Sitä kuitenkin
vaaditaan, eikä sitä saa käyttää huomion herättämiseksi (Matt. 23:5).
Ruokaa ja
tavaroita ei saa ostaa (Neh. 10:31) eikä myydä (Neh. 13:15). Sekä ostaminen
että myyminen on kielletty.
Sapattijärjestelmä
ennakoi lunastusta, ja elämä on pelastettava (Mark. 3:4; Luuk. 6:9) ja
pelastustoimiin on ryhdyttävä, sikäli kuin se on mahdollista (Matt. 12:11).
Syynä siihen,
että tutkimme ja noudatamme koko tätä sapattijärjestelmää, ei ole se, että
pelkäämme rangaistusta, vaan se, että rakastamme yhtä ja ainoaa todellista
Jumalaa.
1. Joh. 5:3 3 Sitähän Jumlan rakastaminen on, että
pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.
Sapatit eivät
ole raskaita noudattaa, mutta niitä on noudatettava hengellisessä puhtaudessa
(Jes. 1:13). Niitä ei saa saastuttaa eikä häpäistä (Jes. 56:2, 4-7).
Jesaja 56:2 2 Onnellinen se ihminen, joka näin
tekee, autuas se ihmislapsi, joka tässä pysyy, se joka pitää loukkaamattomana
sapatin pyhyyden ja varoo tekemästä pahaa.
Jesaja 56:4-7 4 Sillä Herra sanoo näin: -- Myös
eunukit, jotka pyhittävät minun sapattini, jotka tahtovat noudattaa minun
mieltäni
ja pysyvät minun liitossani, 5
saavat kunniakkaan nimen pyhäkössä, muurieni sisäpuolella. Heillekin minä luon
muistomerkin, poikia ja tyttäriä kestävämmän, annan nimen, joka ei koskaan
katoa. 6 Samalla tavoin myös
muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat
hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin
pyhyyttä
ja pysyvät minun liitossani, 7
he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he
rukoilevat
siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni.
Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla.
Sapatit ovat
ilonaihe eivätkä surupäivä (Jes. 58:13-14). Sitä viettävät kaikki, kun he
tulevat palvelemaan Jumalaa; yhdestä uudenkuunpäivästä toiseen ja sapatista
toiseen (Jes. 66:23).
Sapattina ei
saa kantaa kuormaa, sillä sitä ei tullut tuoda tai kantaa Jerusalemiin (Jer.
17:21). Iloitse sapatista ja tuo iloa Jumalan huoneeseen. Älkää viekö
sapatinpäivänä mitään ulos taloistanne (Jer. 17:22), mikä osoittaa, että myös
työskentely omalla tontilla on kielletty sapattina. Se on pyhitettävä ja
pidettävä erillään muista päivistä.
Kristus oli
suurempi kuin temppeli, kuten me olemme suurempia kuin fyysinen temppeli, sillä
me olemme temppeli (2. Kor. 6:16) ja temppeli oli tehty meille (Mark. 2:27).
Näin ollen meidänkin on vietettävä seitsemännen päivän sapattia valmistaaksemme
itsemme kodiksi, joka meidän on oltava Jumalalle. Tämä on koko ihmiskunnalle,
kuten se annettiin Israelin koettelemiseksi (2. Moos. 16:18).
Sapatti on
edellytys Israelin valtakunnan perinnölle, jos kaupungin porteista ei saa tuoda
mitään. Kuninkaat ja prinssit istuvat Daavidin valtaistuimella. Mutta jos tätä
varoitusta ei oteta varteen, silloin kaupunki tuhotaan tulella (Jer. 17:27).
Pakanat nauravat pilkaten sapatteja (Val. 1:7: kirkkoraamatussa loppuansa) hänen ahdistuksensa päivänä.
Näin ollen sapatti on merkkinä ja pilkan aiheena ahdistuksessa niille, jotka
ovat Jumalan huonetta. Vihassaan hän hylkää kuninkaan ja papit, sillä he
häpäisivät sapatin (Val. 2:6).
Sapatit ovat
ilonpitoa ja riemuitsemista varten. Mutta sapattien ilonpito otetaan pois
rangaistukseksi (Hoos.
Luuk. 23:54
osoittaa, että meidän on valmistettava sapatti. Ajattele edeltä, tehkää hyvää
toisillenne. Osoittakaa, että rekastamme toisiamme, kuten Kristus rakasti
meitä. Kasvakaamme uskossa, niin kuin meidät parannetaan (Luuk. 5:5-14).
Samoin kuin
ympärileikkaus sapattina on lain mukaan sallittu, niin laissa on myös sallittu
ympärileikata sydämmemme Hengen antamisella ja voimalla. Tuomitkaa toisenne
vanhurskaalla tuomiolla sen hyvän mukaan, jota teemme sapattina (Joh. 7:21-24).
Jesaja 56:2 2 Onnellinen se ihminen, joka näin
tekee, autuas se ihmislapsi, joka tässä pysyy, se joka pitää loukkaamattomana
sapatin pyhyyden ja varoo tekemästä pahaa.
Siunaukset
tulevat niiden osaksi, jotka noudattavat sapattijärjestelmää, ja niistä, jotka
saarnaavat sapatin halventamista, me luemme:
Jeremia 10:21 21 Tyhmiä olivat kansan paimenet, he
eivät kysyneet neuvoa Herralta! Siksi he toimivat väärin, ja niin koko heidän
laumansa hajotettiin.
Hengellisen
Israelin paimenet, jotka eivät vaadi sanan ahkeraa opiskelua ja sen tottelemistta,
tuomitaan, ja heidän laumansa hajotetaan! Tämä tuomio voi merkitä kuolemaa
yksittäisille paimenille, jotka saarnaavat lain häpäisemistä (Jes. 66:16-24).
Messiaan
jälkeisenä aikana me edellytämme aikuiskastetta Hengen saamiseksi ja liiton uudistamista.
Sabbatismos (SGD 4520) –velvoitteet ovat edelleen voimassa.
Heb. 4:9-11 9 Jumalan kansalla on siis yhä
sapattijuhla edessään. 10 Se,
joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin
Jumalakin työnsä tehtyään. 11
Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi
seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.
Seitsemännen
päivän sapatinlepo on edelleen voimassa! Me, jotka olemme kastettu hengellinen
Israel ja jotka olemme uudistaneet liiton Jumalamme kanssa, noudatammee sitä ja
lopetamme työntekomme.
2. Moos. 31:12-17 12 Herra käski Mooseksen vielä
sanoa israelilaisille: 13
"Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä
sapatti on sukupolvesta toiseen oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän
kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät
omaksi kansakseni. 14 Pitäkää
sen vuoksi kunniassa sapatti; sen tulee olla teille pyhä. Sitä, joka sapatin
pyhyyttä loukkaa, rangaistakoon kuolemalla. Jokainen, joka tekee sapattina
työtä, poistettakoon kansansa keskuudesta. 15 Kuutena päivänä viikossa
tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti, Herran pyhä lepopäivä, ja
jokaisen, joka tekee työtä seitsemäntenä päivänä, on kuoltava. 16 Sukupolvesta toiseen israelilaiset
viettäkööt sapattia ja pitäkööt sen kunniassa. Se on heidän ikuinen
velvollisuutensa. 17 Pysyköön
sapatti ikuisesti merkkinä liitosta, jonka olen teidän kanssanne tehnyt, sillä
kuutena päivänä minä, Herra, loin taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä
en enää tehnyt työtä vaan lepäsin."
Tulevaisuudessa
ennen pitkää Jumala ottaa kansoista henkilöitä papeiksi ja leeviläisiksi
Melkisedekin järjestyksen mukaan. He ja jokainen tulevat palvelemaan häntä
sapatinpäivänä.
Jesaja 66:18-23 18 Minä saavun kokoamaan kaikki
kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. 19 Ja heidän keskellään minä teen ihmeen
ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin,
Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja
rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun
kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa
minun kirkkaudestani. 20 He
tuovat kaikki veljenne kaikkien kansojen keskeltä, lahjaksi Herralle, he tuovat
heidät hevosilla ja avovaunuilla ja katetuilla vankkureilla ja muuleilla ja
ratsukameleilla Jerusalemiin, minun pyhälle vuorelleni -- sanoo Herra --
samalla tavoin kuin israelilaiset tuovat uhrilahjana ruokaa puhtaissa astioissa
Herran huoneeseen. 21
Ja minä otan myös näitä vastatulleita palvelemaan pappeina ja leeviläisinä,
sanoo Herra.
Käytännön sovellus
Seitsemännen
päivän sapattia on noudatettava (2. Moos. 20:8-11; 5. Moos. 5:12-15; Heb.
4:9-11), koska se on Herran nimenomainen käsky ja yksi kymmenestä käskystä.
Nämä ovat rikkomattomia ikuisia säännöksiä kaikille ihmisille. Sapatti on pyhä.
Jokainen, joka rikkoo sapatin, kärsii kuoleman, ja hänet poistetaan kansastaan
(2. Moos. 31:14-15). Seitsemännen päivän sapatti pysyy voimassa uudistetun
liiton noudattajille (Heb. 4:9). Seitsemäs päivä alkaa viikon kuudennen päivän
lopussa, meidän perjantainamme nauttisen iltahämärän lopussa. Se kestää
pimeästä pimeään (3. Moos. 23:32; Acts 27:27-33). Se on ikuinen liitto Israelin
kansan kanssa ja merkkinä ikuisesti sen ja Jumalan välillä tunnustaen hänet
luojaksi (2. Moos. 31:15-16). Kaikki todelliset kristityt ovat hengellinen
Israel, ja kaikkien muiden on lopulta tultava Israelin kansaan (Room. 9:6;
11:16-25). Rangaistus sapatin rikkomisesta on kuolema, sillä se merkitsee
luopumista Pyhästä Hengestä ja määräämistä toiseen ylösnousemukseen (Ilm.
20:5).
Sapatti on
riemun aihe, ja sitä on kunnioitettava Herran pyhäpäivänä. Se ei ole
turhanpäiväisen nautinnon vaan juhlakokouksen päivä (Jes. 58:13-14). Silloin ei
saa tehdä työtä eikä kantaa taakkoja (Jer. 17:21-22), emmekä saa silloin ostaa
(Neh. 10:31) emmekä myydä (Neh. 13:15).
Uudenkuunpäivät
Jesaja 66:22-23 22 Niin kuin uusi taivas ja uusi
maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun
edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. 23 Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko
ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra.
Ihmisiä
käsketään palvelukseen sekä seitsemännen päivän sapattina että uudenkuunpäivänä
(katso myös Hes. 46:6, 9-10).
Hes. 46:1-3 1 Näin sanoo Herra Jumala: Sisemmän
esipihan portti, joka aukeaa itään, on pidettävä suljettuna viikon kuuden
arkipäivän ajan, mutta sapattina se tulee avata, ja samoin se on avattava
uudenkuun päivänä. 2 Ruhtinaan
tulee saapua tähän porttiin eteishallin kautta ja jäädä seisomaan portin
sisemmälle ovelle. Papit toimittavat hänen polttouhrinsa ja yhteysuhrinsa. Sen
jälkeen hän kumartakoon porttiaukossa maahan saakka ja lähteköön pois, mutta
porttia ei saa sulkea ennen iltaa. 3
Kansan tulee sapattina ja uudenkuun juhlan aikana kumartua tuon portin edessä
rukoilemaan Herraa.
Uudenkuunpäivän
uhri on itse asiassa suurempi kuin sapatin (Hes. 46:4, 6). Uudenkuunpäivän ja
viikoittaisen sapatin välillä ei tehdä erottelua. Molemmat päivät ovat pyhiä,
eikä kumpanakaan päivänä saa käydä kauppaa.
Aamos 8:5 5 Te sanotte: "Milloin päättyy
uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata
varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää
väärällä vaa'alla.
Uhrien
merkitys uudenkuunpäivien osalta liittyy seurakuntaan ja Israelin neuvostoihin.
Ellei uudenkuunpäiviä vietetä, Jumalan kalenteria on mahdotonta ymmärtää (katso
tutkielma Jumalan kalenteri (Nro 156)).
Nykyinen juutalainen kalenteri ei ole oikea kalenteri, ja se estää
ennallistamisen. Ennen Jumalan kalenterin palauttamista ennalleen ei voida
viettää oikealla tavalla juhla-aikoja eikä uudenkuunpäiviä, ja niin
ennallistaminen viivästyy. Kalenteria ja juhla-aikoja voidaan viettää oikein ja
niitä voidaan ymmärtää ainoastaan palauttamalla uudenkuunpäivät ennalleen.
Uudenkuunpäivät
ovat yksi niistä Herran muistojuhlista, jotka 4. Moos. 10:10 mainitsee.
4. Moos. 10:10 10 Puhaltakaa torviin myös
riemujuhlissanne, juhlapäivinä ja uudenkuun päivinä, samalla kun uhraatte
polttouhreja ja yhteysuhreja, niin Jumala muistaa teitä. Minä olen Herra,
teidän Jumalanne.
Herra meidän
Jumalamme on Jehova meidän Elohim. Uhrit täytettiin Kristuksessa. Sapatteja,
uudenkuunpäiviä ja määrättyjä juhla-aikoja ei poistettu.
Uudenkuunpäivän
juhlan katsottiin olevan šabbaton eli pyhä sapatti. Uhreja tarjottiin
muistoksi, kuten edellä näimme.
4. Moos. 28:11-15 11 Jokaisen kuukauden
ensimmäisenä päivänä teidän on tuotava Herralle polttouhriksi kaksi nuorta
sonnia, yksi pässi ja seitsemän karitsaa, joiden on oltava vuoden ikäisiä.
Kaikkien uhrieläinten tulee olla virheettömiä. 12 Lisäksi teidän on tuotava ruokauhriksi kumpaakin sonnia
kohden kolme eefa-mitan kymmenesosaa parhaista vehnäjauhoista ja öljystä tehtyä
taikinaa ja pässiä kohden kaksi kymmenesosaa 13 sekä kutakin karitsaa kohden yksi kymmenesosa parhaista
vehnäjauhoista ja öljystä tehtyä taikinaa. Tämä polttouhri on tuoksuva
tuliuhri, joka on Herralle mieluisa. 14
Siihen kuuluu juomauhreina puoli hin- mittaa viiniä kumpaakin sonnia, kolmasosa
hin-mittaa pässiä ja neljäsosa hin-mittaa kutakin karitsaa kohden. Tämä on
vuoden jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä uhrattava polttouhri. 15 Teidän tulee myös uhrata pukki
syntiuhriksi Herralle. Kaikki nämä uhrit on tuotava päivittäisen polttouhrin ja
siihen kuuluvan juomauhrin lisäksi.
Tiedämme
edellä olevasta tekstistä, että uudenkuunpäivät olivat joka kuukausi vuoden
kaikkina kuukausina. Uudenkuunpäiviä koskevat samat vaatimukset kuin muitakin juhla-aikoja
ja sapatteja.
1. Aik. 23:31 31 ja heidän tuli aina olla mukana
uhraamassa Herralle uhreja sapatinpäivinä, uudenkuun päivinä ja muiden juhlien
aikana. Heitä tuli silloin olla Herran edessä aina säädetyn suuruinen joukko.
Uudenkuunpäivät
ovat jotakin sapattien ja juhla-aikojen väliltä.
2. Aik. 31:3 3 Kuningas antoi omaisuudestaan Herran
laissa määrätyn osuuden erilaisiin polttouhreihin: aamu- ja iltauhreihin,
sapattiuhreihin ja uudenkuun päivien ja vuotuisten juhlien uhreihin.
Esra 3:5 toteaa
myös, että uudenkuunpäivät oli palautettava ennalleen. Molemmat tärkeät
restauraatiot käsittivät uudenkuunpäivien palauttamisen ennalleen.
Esra 3:5 5 Siitä lähtien toimitettiin päivittäiset
polttouhrit sekä uudenkuun ja muiden Herralle pyhitettyjen juhlapäivien uhrit.
Lisäksi toimitettiin erilaisia vapaaehtoisia uhreja Herralle.
Uudenkuunpäivä
on kuukauden alku eli ensimmäinen päivä (4. Moos. 10:10; 28:11). Kuukalenteri
on pyhän kansan merkki. 2. Moos. 12:2 on varustettu Mekiltassa huomiolla, että
”kansat” laskevat auringon mukaan mutta Israel laskee kuun mukaan (Ps. 104:19).
Sapatit ja uudenkuunpäivät yhdessä edellyttivät työstä lepäämistä, kuten Aamos
8:5 osoittaa. Sen oli oltava ilonpidon päivä. Juhla-aikoja, uudenkuunpäiviä ja
sapatteja varten tarkoitettu ilonpito poistettiin.
Hoosea 2:11 11 Minä teen lopun hänen ilonpidostaan:
juhlat, uudenkuun päivät, pyhäpäivät, kaikki juhla-ajat minä otan häneltä pois.
Tämä johtui
uskottomuudesta ja epäjumalanpalveluksesta. Jumala tuhoaa kansansa, koska se ei
noudata hänen lakejaan. Lopputulos on, että hän tuhoaa kansan vaurauden.
Hoosea 2:12 12 Minä hävitän hänen viiniköynnöksensä
ja viikunapuunsa, joista hän on sanonut: "Ne ovat rakastajieni maksu
minulle."
Villieläimet syövät niiden versot, ja minä annan metsän kasvaa niiden paikalle.
1. Moos. 1:14
osoittaa, että Jumala asetti taivaalle valot päivien ja öiden määrittämiseksi
sekä merkeiksi ja kausiksi. Uudenkuunpäivät määräävät juhla-aikojen
järjestyksen ja ajoituksen ja edeltävät loogisesti sapattia, joka edustaa
päätökseen saattamista seitsemäntenä päivänä, kun taas uudenkuunpäivät alkoivat
neljännestä päivästä. Valojen on määrä erottaa valo pimeydestä (1. Moos.
Malakia 3:20-22 20 Mutta teille, jotka pelkäätte
minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien
alla.
Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella. 21 Sinä päivänä, jonka minä määrään,
te poljette jumalattomat maahan, tallaatte heidät tomuksi, sanoo Herra Sebaot. 22 Pitäkää mielessänne palvelijani
Mooseksen laki, jonka annoin hänelle Horebilla:
käskyt ja säädökset, jotka annoin koko Israelille.
Herran pelko
tarkoittaa Jumalan lain muistamista. Sapatteja ja uudenkuunpäiviä kohdeltiin
samalla tavoin liiketoiminnan suhteen. Kaupankäynti eli ostaminen ja myyminen
on ja oli kielletty sekä uudenkuunpäivänä että sapattina.
Aamos 8:4-6 4 Kuulkaa tätä, te jotka poljette
vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon! 5 Te sanotte: "Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme
myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas
pienentää mittaa,
suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa'alla. 6 Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin
hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!"
Kuukausia on
kaikkiaan kaksitoista, mutta yhdeksäntoista vuoden kierron aikana oli lisättävä
kolmastoista eli interkalaarinen kuukausi seitsemän kertaa, kuten 2. Moos. 12:1
osoittaa. Jumalan luomisessa säätämän kalenterin kulku määräytyy
taivaankappaleiden perusteella. Taivaankappaleiden liike ja asema on kalenterin
määräävä tekijä. Koko Raamattu näyttää käsittelevän tätä, ja se on lain
keskeinen osa.
Psalmi 104:19 Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja
aurinko tietää laskemisensa hetken.
Määräävä
tekijä on kuu, ei aurinko. Auringolla on merkitystä ainoastaan päivälle ja
vuoden alkamiselle päiväntasauksesta eli vuodenvaihtumiselle, 2. Moos. 34:22,
SHD SHD 8622 {tek-oo-faw'} or {tekquphah}, joka tarkoittaa:
1(a) kiertäminen, ajan tai tilan kierto, kääntyminen, piiri
1(b) piirissä (adverbina)
Israelille ja
kaikille kansoille, jotka ovat pohjoisella pallonpuoliskolla,
talvipäivänseisaus on se aika joulukuussa, jolloin aurinko saapuu
eteläisimmälle leveysasteelleen. Tänä ajankohtana meidän päivämme on
lyhimmillään, tavallisesti 21. tai 22. päivän tienoilla joulukuussa.
Kesäpäivänseisaus on se aika kesäkuussa, jolloin aurinko saapuu pohjoisimmalle
leveysasteelleen. Tänä ajankohtana meidän päivämme on pisimmillään,
tavallisesti 21. tai 22. päivän tienoilla kesäkuussa.
Kevätpäivänseisaus
on se aika maaliskuussa, jolloin aurinko ylittää päiväntasaajan siirtyessään
eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle. Päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä
pitkät. Päivämäärä on tavallisesti 20. tai 21. päivän tienoilla maaliskuussa.
Syyspäiväntasaus on se aika syyskuussa, jolloin aurinko ylittää päiväntasaajan
siirtyessään pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle. Päivä ja yö ovat
suunnilleen yhtä pitkät. Päivämäärä on tavallisesti 20. tai 21. päivän
tienoilla syyskuussa.
Trooppinen
vuosi on 365,24219 päivää, ja synodinen kuukausi on 29,53059 päivää.
Yhdeksäntoista trooppista aurinkovuotta vastaa suunnilleen synodisten
kuukausien kokonaislukua. Erityisen vuoden todellinen pituus voi vaihdella
useilla minuuteilla, mikä johtuu muiden planeettojen vetovoiman vaikutuksesta.
Samalla tavoin kahden uudenkuun välinen aika voi vaihdella useilla tunneilla,
mikä johtuu useista seikoista, kuten vetovoiman vaihteluista sekä auringon ja
kuun kiertoradan kallistumasta.
Yhdeksäntoista
vuotta saattaa koko kierron päätökseen. Tämä ajanjakso määräytyy kuiden itsensä
perusteella, kun ne kiertävät vuodenaikojen kuluessa. Kierrossa on
yhdeksäntoista vuotta.
Käytännön sovellus
Uudenkuunpäiviä
vaaditaan noudetettaviksi lain mukaan (4. Moos. 10:10, 28:11-15; 1. Aik. 23:31;
2. Aik. 2:4, 8:13, 31:3). Kaupankäynti keskeytetään täksi ajaksi samoin kuin
sapatiksi (Aamos 8:5). Israel vietää uudenkuunpäiviä (Jes. 1:13-14; Esra 3:5;
Neh. 10:33; Ps. 81:3; Hoos. 2:11), kuten seurakunta teki vuosisatojen ajan.
Seurakunta vietti uudenkuunpäiviä sapattien ja juhla-aikojen kanssa (Kol.
2:16). Uudenkuunpäiviä noudatetaan Messiaan johtamassa restauraatiossa (Jes.
66:23; Hes. 45:17, 46:1, 3, 6) sapattina, ja ne sitovat meitä nyt.
Uudenkuunpäivä on pakollinen jopa enemmän kuin juhla-aijat, jotka ne asettavat
määrätyksi ajaksi (Ps. 81:3). Tämä johtuu lunaarisen tähtitieteellisen syklin
konjunktiosta eikä käytännön mukaan. (Ps. 104:19)
Juhla-ajat ja muut juhlat
Vuosittaiset
juhla-ajat luettelee 3. Moos. 23:1-44, 4. Moos. 28:16-29:35 ja 5. Moos.
16:1-16. Nämä vuosittaiset juhla-ajat ovat pakollisia juhlakokouspäiviä (3.
Moos. 23:4). Ne ovat muistojuhlia (3. Moos. 23:43), ja ne heijastavat Herran
pelastussuunnitelmaa.
Seitsemän
vuosittaista juhla-aikaa ovat seuraavat:
Pääsiäinen (3. Moos. 23:7; 4. Moos. 28:18);
Happamattoman leivän viimeinen päivä (3. Moos. 23:8, 4. Moos. 28:25);
Helluntai (3. Moos. 23:21; 4. Moos. 28:26);
Uudenvuodenjuhla (3. Moos. 23:23; 4. Moos. 29:1);
Suuri sovituspäivä (3. Moos. 23:26; 4. Moos. 29:7); Lehtimajanjuhla
(3. Moos. 23:35; 4. Moos. 29:12);
Viimeinen suuri päivä (3. Moos. 23:36; 4. Moos. 29:35).
Vuosittaisia
juhlia on kolme (2. Moos. 23:14). Näiden juhlien ajoitus on määrätty eli kiinteä (Esra 3:5, Neh. 10:33). Tämä sana kiinteä on hepreaksi
mow’ed (SHD 4150), joka tarkoittaa "osoitettua" aikaa, eikä niitä voida
lykätä.’
Ensimmäinen on
happamattoman leivän juhla, johon kuuluu kaksi juhla-aikaa: pääsiäinen
viidentenätoista päivänä sekä myös happamattoman leivän viimeinen päivä 21.
päivänä ensimmäistä eli nisan-kuuta (abib).
Toinen on
viljankorjuu- eli viikkojuhla eli helluntain juhla-aika (2. Moos. 23:16), joka
on viidenkymmentä päivää ohrantähkäjuhlasta, jota vietetään viikon ensimmäisenä
päivänä eli roomalaisena sunnuntaina happamattoman leivän juhlan kuluessa.
Kolmas on
lehtimajanjuhla (2. Moos. 23:16), niin että seitsemännen kuun viidestoista
päivä on juhla-aika ja viimeinen suuri päivä on tämän juhlan kahdeksas päivä.
Kymmenysjärjestelmä
on sidottu juhliin ja toimii täydellisen riemuvuosijärjestelmän kanssa.
5. Moos. 14: 22-29 22 Luovuttakaa vuosittain
kymmenykset kylvönne tuottamasta sadosta, kaikesta siitä, mikä kasvaa
pelloillanne. 23 Teidän tulee
syödä viljanne, viininne ja öljynne kymmenykset sekä nautojenne, lampaittenne
ja vuohienne esikoiset Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee
nimensä asuinsijaksi. Näin te opitte olemaan koko elinaikanne kuuliaisia
Herralle, Jumalallenne. 24
Mutta jos matka on pitkä -- Herra näet siunaa teitä tekemällä alueenne laajaksi
-- ettekä siksi kykene viemään kymmenyksiänne siihen paikkaan, jonka Herra,
teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi, 25 muuttakaa ne rahaksi, ottakaa
rahat mukaanne ja menkää siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne,
valitsee. 26
Ostakaa sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee, nautoja, lampaita ja
vuohia, viiniä tai olutta tai muuta mieleistänne, ja syökää ja iloitkaa siellä
perheinenne Herran, Jumalanne edessä. 27
Mutta keskuudessanne asuvaa leeviläistä älkää jättäkö osattomaksi, sillä
hänellä ei ole omaa perintömaata. 28
Joka kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset
omalle paikkakunnallenne, 29
niin että leeviläiset, joilla ei ole teidän keskuudessanne omaa perintömaata,
sekä luonanne asuvat muukalaiset, orvot ja lesket saavat syödä itsensä
kylläisiksi. Jos teette, kuten Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt, hän siunaa
teitä kaikissa toimissanne.
Toinen
kymmenys on käytettävä juhliin osallistumiseen. Juhlia ei saa viettää kotona
eikä porteissamme (kaupungeissa), ellei välimatka ole liian suuri. Pääsiäinen
on poikkeus (5. Moos. 16:5-7).
5. Moos. 12:21 21 vaikka asuisitte kaukana siitä
paikasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi. Teillä
on lupa minun ohjeideni mukaan teurastaa nautojanne, lampaitanne ja vuohianne,
joita Herra teille antaa, ja syödä niitä omilla asuinsijoillanne mielin määrin.
Ne, jotka
eivät pysty viettämään pääsiäistä tai jotka ovat matkalla, joutuvat viettämään
pääsiästä toisessa kuussa (4. Moos. 9:6-12; 2. Aik. 30:2-4).
4. Moos. 9:1-23 1 Vuoden kuluttua siitä kun israelilaiset
olivat lähteneet Egyptistä, toisen vuoden ensimmäisessä kuussa, Herra sanoi
Moosekselle Siinain autiomaassa: 2
"Israelilaisten tulee viettää pääsiäistä oikeaan aikaan. 3 Uhratkaa pääsiäislampaanne
iltahämärissä vuoden ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä ja viettäkää
pääsiäistä kaikkien sitä koskevien säädösten ja määräysten mukaisesti." 4 Näin Mooses käski israelilaisia
viettämään pääsiäistä, 5 ja he
uhrasivat pääsiäislampaansa vuoden ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä
iltahämärissä Siinain autiomaassa ja viettivät pääsiäistä kaikkien niiden
ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli Moosekselle antanut. 6 Jotkut miehet olivat tulleet
vainajan koskettamisesta epäpuhtaiksi eivätkä voineet määräpäivänä viettää
pääsiäistä. He tulivat Mooseksen ja Aaronin luo 7 ja sanoivat: "Me olemme vainajan tähden epäpuhtaita.
Emmekö saa lainkaan tuoda Herralle uhrilahjaa oikeaan aikaan kuten muut
israelilaiset?" 8 Mooses
sanoi heille: "Odottakaa tässä. Minä menen kuulemaan, mitä Herra määrää
teidän asiassanne." 9
Herra sanoi Moosekselle: 10
"Sano israelilaisille: Jos jotkut teistä tai teidän jälkeläisistänne
tulevat epäpuhtaiksi vainajan tähden tai ovat pitkällä matkalla, he saavat
silti viettää pääsiäistä Herran kunniaksi. 11 Heidän tulee toisen kuun neljäntenätoista päivänä
iltahämärissä uhrata pääsiäislampaansa ja syödä se happamattoman leivän ja
karvaiden yrttien kera. 12 He
eivät saa jättää siitä mitään jäljelle aamuksi eivätkä rikkoa siitä ainoatakaan
luuta. Heidän on vietettävä tätä pääsiäisjuhlaa kaikkien säädösten mukaisesti. 13 Mutta jos joku laiminlyö
pääsiäisen vieton, vaikka on puhdas eikä ole matkalla, hänet on poistettava
kansansa keskuudesta, koska hän ei ole tuonut Herralle kuuluvaa uhrilahjaa
määräaikana. Hänen on kannettava syntinsä seuraukset. 14 Jos luonanne asuu maahan muuttanut siirtolainen, joka haluaa
viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, hänen tulee viettää se kaikkien säädösten
ja määräysten mukaisesti. Samat säädökset koskevat sekä siirtolaista että
syntyperäistä israelilaista." 15
Kun liitonarkkua suojaava telttamaja oli pystytetty, sen peitti pilvi, ja illan
pimetessä näkyi majan päällä tulen kaltainen hohde, joka pysyi siinä aamuun
asti. 16 Päivisin majan peitti
pilvi, ja yöllä pilvi hohti kuin tuli. 17
Aina, kun pilvi nousi telttamajan päältä, israelilaiset lähtivät liikkeelle, ja
kun pilvi taas laskeutui, he leiriytyivät sen osoittamaan paikkaan. 18 Israelilaiset kulkivat eteenpäin
tai leiriytyivät aina sen mukaan, mitä Herra käski. Niin kauan kuin pilvi
pysytteli telttamajan päällä, he pysyivät paikoillaan. 19 Silloinkin, kun pilvi oli pitkään telttamajan päällä,
israelilaiset noudattivat Herran ohjeita eivätkä lähteneet liikkeelle. 20 Toisinaan pilvi oli telttamajan
päällä vain muutamia päiviä. Silloin he pysyivät Herran käskyä noudattaen
paikoillaan ja lähtivät liikkeelle vasta saatuaan Herralta käskyn. 21 Joskus pilvi oli paikoillaan vain
illasta aamuun ja kohosi sitten. Silloin he lähtivät heti liikkeelle, samoin
silloin, kun pilvi oli paikoillaan vain päivän ja yön. 22 Pysyipä pilvi telttamajan päällä muutaman päivän, kokonaisen
kuukauden tai vieläkin kauemmin, israelilaiset pysyivät koko sen ajan aloillaan
eivätkä lähteneet liikkeelle, ennen kuin pilvi oli noussut telttamajan päältä. 23 Herran käskyn mukaisesti he
leiriytyivät, ja Herran käskyn mukaisesti he lähtivät liikkeelle. Näin he
noudattivat Herran ohjeita, jotka Mooses heille antoi.
Jokaisen on
tärkeää viettää pääsiäistä, ja jopa muukalaisten, jotka asuvat Israelissa, on
myös vietettävä pääsiäistä (2. Moos. 12:48, 49; 4. Moos. 9:14).
2. Moos. 12:29-51 29 Puolenyön aikaan Herra surmasi
Egyptissä jokaisen esikoisen, valtaistuimella istuvan faraon esikoisesta
vankiluolassa istuvan vangin esikoiseen, sekä kaikki karjan esikoiset. 30 Kun farao, hänen hovinsa väki ja
kaikki egyptiläiset sinä yönä näkivät, mitä tapahtui, puhkesi Egyptissä suuri
valitus, sillä ei ollut kotia, jossa ei olisi ollut vainajaa. 31 Farao kutsutti Mooseksen ja
Aaronin yöllä luokseen ja sanoi: "Lähtekää tiehenne, pois minun kansani
keskuudesta, te itse ja kaikki israelilaiset, ja menkää palvelemaan Herraa,
niin kuin olette pyytäneet. 32
Ottakaa myös lampaanne, vuohenne ja nautakarjanne, niin kuin olette halunneet,
ja menkää. Ja kun nyt lähdette, toivottakaa siunausta minullekin." 33 Egyptiläiset
kiirehtivät israelilaisia lähtemään heti pois maasta, sillä he ajattelivat:
"Muuten me kuolemme kaikki." 34 Niinpä israelilaiset ottivat vielä hapantumattoman
taikinan mukaansa kaukaloissa, jotka he käärivät viittojensa sisään ja ripustivat
olalleen. 35
Israelilaiset olivat Mooseksen neuvon mukaisesti pyytäneet egyptiläisiltä
hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita, 36 ja Herra oli tehnyt egyptiläiset heille niin
suosiollisiksi, että he saivat mitä pyysivät. Näin israelilaiset veivät egyptiläisiltä
heidän rikkautensa. 37
Israelilaiset lähtivät liikkeelle Ramseksesta kohti Sukkotia. Heitä oli noin
kuusisataatuhatta marssikelpoista miestä sekä lisäksi naiset ja lapset. 38 He ottivat mukaansa suuret
laumansa, lampaita, vuohia ja nautakarjaa. Heidän kanssaan lähti myös paljon
sekalaista väkeä. 39 Egyptistä
tuomastaan taikinasta he leipoivat litteitä happamattomia leipiä, sillä heidät
oli ajettu pois Egyptistä ennen kuin taikina oli ehtinyt hapata eivätkä he
olleet varanneet itselleen edes matkaevästä. 40 Israelilaiset olivat asuneet Egyptissä kaikkiaan
neljäsataakolmekymmentä vuotta. 41
Juuri sinä päivänä, kun neljäsataakolmekymmentä vuotta oli kulunut, koko Herran
oma joukko lähti Egyptistä. 42
Sinä yönä Herra valvoi viedäkseen heidät pois Egyptin maasta; se on Herralle
pyhitetty yö, ja silloin kaikkien israelilaisten sukupolvesta toiseen tulee
valvoa. 43 Herra
sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Nämä säännökset koskevat
pääsiäislammasta. Kukaan muukalainen ei saa sitä syödä, 44 mutta jokainen rahalla ostettu
orja saa, jos hänet ensin on ympärileikattu. 45 Kukaan tilapäinen asukas tai päiväpalkkalainen ei saa
syödä sitä. 46
Lammas on syötävä yhdessä ja samassa talossa, kukaan ei saa viedä lihaa ulos
talostaan eikä rikkoa ainoatakaan luuta. 47 Näin tulee jokaisen Israelin kansan jäsenen tehdä. 48 Jos luonasi asuu
maahan muuttanut siirtolainen, joka tahtoo viettää pääsiäistä Herran kunniaksi,
hänen on ympärileikkautettava itsensä ja jokainen perheeseensä kuuluva mies ja
poika. Silloin hän voi tulla mukaan pääsiäisen viettoon, ja hänet katsottakoon
maan pysyväksi asukkaaksi, mutta kukaan ympärileikkaamaton ei saa syödä
pääsiäislammasta. 49
Sama laki koskee sekä syntyperäistä israelilaista että keskuuteenne asumaan
muuttanutta siirtolaista." 50 Israelilaiset tekivät niin. He tekivät kaiken, mistä
Herra oli Moosekselle ja Aaronille antanut käskyn. 51 Ja sinä samana päivänä Herra
vei koko israelilaisten joukon pois Egyptistä.
Heidän
pelastuksensa piiriin kuuluu myös muiden kuin israelilaisten pelastus, mikä
tarkoittaa koko ihmiskuntaa, joka tulee olemaan seurakunnassa. Jos meidät
kastetaan ja saamme Pyhän Hengen, silloin me olemme ympärileikattuja ja me
olemme puhtaita.
Juhlaa on
vietettävä paikassa, jonka Jumala osoittaa (papiston kautta) (5. Moos. 16:5-7),
ja sitä on vietettävä happamattoman leivän kanssa (2. Moos. 12:8, 15-20; 12:3,
6; 23:15; 3. Moos. 23:6; 4. Moos. 9:11; 28:17; 5. Moos. 16:3, 4; Mark. 14:12;
Luuk. 22:7; Ap.t. 12:3; 1. Kor. 5:8). Rangaistus juhlan vieton laiminlyömisestä
on poistaminen kansasta eli seurakunnasta (4. Moos. 9:13), jollei kyse ole
epäpuhtaudesta tai matkustamisesta. Sama säännös koskee sekä siirtolaista että
syntyperäistä israelilaista (4. Moos. 9:14), eikä sitä tule viettää kotona.
5. Moos. 16:5-7 5 Pääsiäisuhria ette saa teurastaa millä tahansa niistä paikkakunnista,
jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille. 6 Te saatte teurastaa pääsiäisuhrin vain siinä paikassa, jonka
Herra valitsee nimensä asuinsijaksi. Teurastakaa uhrieläimenne auringonlaskun
aikaan, sinä illan hetkenä, jona lähditte Egyptistä. 7 "Keittäkää ja syökää liha siinä paikassa, jonka Herra,
teidän Jumalanne, valitsee, ja lähtekää seuraavana aamuna kotimatkalle.
Tämä säännös
eli 5. Moos. 16:5 oli syy siihen, miksi Kristus lähetti opetuslapset etsimään
huonetta, kuten Matt. 26 kertoo.
Matteus 26:17-19 17 Happamattoman leivän juhlan
ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät:
"Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?" 18 Jeesus sanoi: "Menkää
kaupunkiin." Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski
sanoa tälle: "Opettaja sanoo: 'Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön
pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.'" 19 Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja
valmistivat pääsiäisaterian.
Ohrantähkäjuhlan
yhteydessä Joonan merkin oli toteuduttava täsmällisesti kaikilta osin.
Ensimmäinen merkki oli, että Kristus oli haudassa kolme päivää ja kolme yötä,
ei enempää eikä vähempää. Kristuksen oli myös herättävä kuolleista ennen viikon
ensimmäisen päivän aamua viikoittaisen sapatin jälkeen, koska hän oli
lyhdeuhri, jonka oli oltava kaikkien satojen ensihedelmä (2. Moos. 29:24-27;
katso myös 3. Moos. 7:30, 34; 8:27, 29; 9:21; 10:14, 15; 14:12, 24; 23:11-20;
4. Moos. 5:25; 6:20; 18:11, 18).
2. Moos. 29:24-27. 24 Anna ne kaikki Aaronille ja
hänen pojilleen. Heidän tulee heiluttaa niitä edestakaisin ja sillä tavoin
omistaa ne tarjousuhrina Herralle. 25
Ota ne sitten heiltä ja polta ne alttarilla yhdessä polttouhrin kanssa. Se on
Herralle mieluisa tuoksu, Herralle kuuluva tuliuhri. 26 Ota sitten rintapala Aaronin vihkimyspässistä ja omista se
tarjousuhrina Herralle. Se osa jääköön sinulle. 27 Näin sinä pyhität Aaronin ja hänen poikiensa vihkimyspässistä
otetun rintapalan, joka on omistettu tarjousuhrina Herralle, sekä uhrilahjaksi
annetun reiden.
Lyhde
tarjottiin perinteisesti klo 9 aamulla eli kolmannella hetkellä. Hän odotti
astuvansa taivaaseen, ja tästä syystä Kristus sanoi Marialle tämän tullessa
katsomaan häntä: ”älä koske minuun”.
Joh. 20:1,15-17 1 Sapatin mentyä, viikon
ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki,
että haudan suulta oli kivi siirretty pois. 15 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä
itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja
sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet
hänet pannut. Minä haen hänet pois." 16 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria." Maria
kääntyi ja sanoi: "Rabbuuni!" -- se on hepreaa ja merkitsee:
opettajani. 17 Jeesus sanoi:
"Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään
sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne
luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo."
Vasta sen
jälkeen, kun hänet oli hyväksytty uhriksi ja kun hän oli myöhemmin palannut,
hän antoi koskea itseään (Joh. 20:27).
Viikon
ensimmäinen päivä eli sunnuntain ohrantähkäjuhla ei ole juhla-aika, mutta sitä
on noudatettava, sillä se aloittaa laskemisen pääsiäiseen.
Uuudenvuodenjuhla
tai suuri sovituspäivä eivät kuulu niihin juhla-aikoihin, jotka sisältävät
uhrijärjestelmiä.
Vuosittaisia
juhlia on kolme.
2. Moos. 23:14 14 "Lähde kolmesti vuodessa
viettämään juhlaa minun kunniakseni.
Niitä koskeva säännös on:
5. Moos. 16:16 16 "Kolmesti vuodessa,
happamattoman leivän juhlan, viikkojuhlan ja lehtimajanjuhlan aikana, kaikkien
miesten on kokoonnuttava Herran, Jumalanne, kasvojen eteen siihen paikkaan,
jonka hän valitsee.
Ne, jotka
viettävät juhlaa, eivät saa ilmestyä Herran, Jehovan, eteen tyhjin käsin:
5. Moos. 16:17 17 vaan jokainen tuokoon lahjan sen
mukaan, miten hänellä on varoja ja miten Herra, teidän Jumalanne, on häntä
siunannut.
Lahjoitus on
tehtävä kolme kertaa vuodessa. Näin on tehtävä kunkin kolmen juhlan ensimmäisen
päivän alussa, mikä tarkoittaa ennen aamua.
2. Moos. 23:18 18 "Kun uhraat minulle
teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua, älköönkä minun
juhlauhrini rasvaa jätettäkö jäljelle
seuraavaan aamuun.
Kristityiltä
ei saa vaatia pakollisia lahjoituksia jokaisena juhla-aikana eikä
viikoittaisissa kokouksissa. Vapaaehtoiset lahjat ovat henkilön ja Jumalan
välinen asia, ja niitä voi antaa milloin tahansa, mutta niihin ei saa liittyä
minkäänlaista pakkoa.
Uudenpäivänjuhlaa
kutsutaan muistosapatiksi ja pyhäksi kokoukseksi (3. Moos. 23:24).
Suurta
sovituspäivää kutsutaan sapattien sapatiksi ja pyhäksi juhlakokoukseksi (3.
Moos. 23:27-32). Molempia kutsutaan [juhla-]ajoiksi eikä juhliksi.
4. Moos. 10:10
osoittaa tilaisuudet, jolloin torviin puhallettiin. Näin on kaikkina
uudenkuunpäivinä sekä kaikkina juhla-aikoina ja sapatteina, jolloin uhrattiin
poltto- ja sovitusuhreja.
Raamatun
juhla-ajat ja juhlat luettelee 3. Moos. 23, mistä löytyy selitys, joka on tarkempi
kuin 2. Mooseksen kirjan jatke. 2. Moos. 23 jatkaa 2. Mooseksen kirjan 20.
lukua, ja 3. Moos. 23 laajentaa 2. Mooseksen kirjaa. 4. Moos. 15, 28 ja 29
laajentavat molempia, mukaan lukien uudenkuunpäivät. Lisää toistoa ja
laajentamista esiintyy 5. Mooseksen kirjan 5. ja 14. luvussa.
Kristuksen
voima liittyy voimaan noudattaa lakia Pyhässä Hengessä ja niin ollen armosta. Kristus vietti kaikkia
sapatteja, uudenkuunpäiviä ja juhlia. Myös apostolinen seurakunta vietti
sapatteja, uudenkuunpäiviä ja juhlia (Kol. 2:16), kuten seurakunta on tehnyt
yli kaksi tuhatta vuotta. Tuhatvuotisessa valtakunnassa myös kansakunnat
viettävät sapatteja, uudenkuunpäiviä ja juhlia (Jes. 66 23; Sak. 14:16-19).
Juhlien ja
uhrien välinen yhteys, jonka 5. Moos. 12:8-14 mainitsee, poistettiin yhdessä
uhrien ja viikoittaisten sapattien välisen yhteyden kanssa. Kalenteria ja
juhlia sekä uhrilakia ei voida yhdistää toisiinsa soveltamatta samaa
periaatetta kaikkiin muihin lain näkökohtiin, mukaan lukien sapatti. Jumalan
hallinnon koko järjestelmä vapautettiin uhrijärjestelmästä, mukaan lukien
sapatti ja juhla-aikojen järjestelmät. Pääsiäinen itse säädettiin, ennen kuin
laki annettiin Siinailla. Kristus on pääsiäisuhri, eikä eläinuhreja voida nyt
suorittaa syntiemme peittämiseksi.
Koko prosessi,
joka koostuu valittujen saattamisesta kristinuskon piiriin, perustuu
juhla-aikojen sarjaa, joka jatkuu aina yleiseen ylösnousemukseen asti.
Juhla-aikoja ei voida poistaa, ennen kuin viimeinen suuri päivä saattaa
päätöksen suunnitelman tämä osan. Kukin juhla edustaa edelleen jatkuvan Jumalan
suunnitelman senhetkistä osaa. Ne ovat viljakorjuujärjestelmän määritelmän
mukaan yhä olemassa ja jatkumassa. Laki oli vain varjo tlevasta (Heb. 10:1).
Varjo osoittaa todellisuuden; sitä ei poisteta siitä.
Kyseinen varjo
liittyi erityisesti uhriin (Heb. 10:1-10) eikä juhliin. Raamatun kanta on, että
häpeätarhat juhlissa johtuvat niistä, jotka ovat ruumiissa ja jotka harhautuvat
palkan toivossa Bileamin jäljille ja tuhoutuvat Korahin kapinassa (Juudas 11-12).
Toisin sanoen he opettavat palkkiosta ja vääristävät juhlat sekä lain ja
todistuksen ymmärtämisen. Heissä ei ole valoa (Jes. 8:20 KJV), tai päivä ei
heille enää koita. He ovat kahdesti kuolleita ja heidät on poistettu juurineen.
Nämä ihmiset, joilla ei ole Henkeä, luokittelevat viimeisinä päivinä ihmisiä
(Juudas 19). Korahin kapina on näin ollen edelleen meneillään Jumalan sanaa
vastaan.
Valitut
tuomitaan ainoan todellisen Jumalan tuntemisensa mukaan. Jumalan tuntemisen
kautta (Jer. 9:24) lain ymmärtäminen virtaa ja syöpyy henkilön mieleen ja
sydämeen.
Kyse ei ole
sapatista, uudenkuunpäivistä, juhla-ajoista eikä liiton lain noudattamisesta.
Kyse on siitä, että Isä Jumala on ainoa todellinen Jumala (Joh. 17:3; 1Jn.
Joku voi
noudattaa sapattia ja olla silti harhaoppinen. Jos emme pidä kiinni tästä
totuudesta, meidät poistetaan valittujen joukosta, ja meille lähetetään raju
eksytys, jotta uskoisimme valheeseen (2. Tess. 2:11). Marshall’s Interlinear kääntää
tämän jakeen virheen toiminnaksi, jotta he uskoisivat valheeseen. He eivät voi
enää hillitä itseään. He eivät ymmärrä, vaikka haluaisivat nähdä virheensä.
Jumalan suunnitelma ja tarkoitus ilmoitetaan juhla-aikojen rakenteessa ja
kiertokulussa, ja se vahvistetaan Raamatun säädöksissä.
Nykyinen
kristinusko ei noudata näitä juhla-aikoja, ja se on näin ollen vailla ohjausta
ja raamatullisen suunnitelman ymmärrystä. Nykyiset seurakunnat jättävät
huomiotta ohjeet, jotka Raamattu käskee yhteiskunnan suojelemiseksi perheen
rakenteen avulla. Keskushallinto ei voi korvata perhettä eikä suojaavaa
riemuvuosien maajärjestelmää (Miik. 4:3-4).
Juhla-aikoja
koskevat lait esiintyvät neljässä jaksossa ensimmäisestä Mooseksen kirjasta
viidenteen. Ensimmäinen jakso löytyy 2. Mooseksen kirjan monista luvuista. 2.
Moos. 20 käsittelee kymmentä käskyä, jotka toistetaan viidennen Mooseksen
kirjan 5. luvussa. 2. Mooseksen kirjan 21. luvussa käsitelty kysymys koskee
avioliittoa ja kotitalouksia ja perhevastuuta, joka ulottaa käskyjen rakenteen
kaikenlaisiin yhteisöihin. 2. Moos. 22 käsittelee omistusoikeuksien ja
velvollisuuksien laajennusta käskyjen mukaisesti. 2. Moos. 23 käsittelee väärää
todistusta ja ihmisten kunnioitusta sekä
kymmenennen käskyn laajennusta. 2. Moos. 23:10 ss. käsittelee neljättä käskyä,
ja sitä laajentamalla se näyttää, miten sitä on sovellettava yhteiskunnan
rakenteessa. Sen piiriin kuuluvat paitsi viikoittainen sapatti myös riemuvuosi
ja koko sapattijärjestelmä. 2. Moos. 12 oli käsitellyt
pääsiäistä.
Nämä olivat
Herran juhla-aikoja, ja hän kutsui niitä "minun juhla-ajoikseni" (3. Moos. 23:2). 3. Moos. 23 ja 2. Aik.
2:3 kutsuu niitä Herran juhla-ajoiksi.
Ilmaisuja ”juhlapäivä” ja ”juhlapäivänne” käytetään myös 4.
Mooseksen kirjan jakeissa 15:3 ja 29:39. Ilmaisuja “teidän juhlapäivänne” ja ”pidot”
käytetään Jesajan kirjan jakeissa 1:14 ja 5:12 kielteisessä merkityksessä,
kuten jäljempänä. Juhla-aikojen alkuperä ei ollut maailmallinen eikä maallinen.
Niitä ei voitu johdonmukaisesti muuttaa eikä hylätä muuttamatta tai hylkäämättä
pelastussuunnitelmaa, jota ne edustavat.
3. Moos. 23:2-44 2 "Sano israelilaisille: Nämä ovat Herralle omistetut juhla-ajat, minun juhla-aikani, jolloin teidän tulee kutsua kansa koolle pyhään kokoukseen. 3 Kuutena päivänä viikossa tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti, lepopäivä, pyhä kokouspäivä. Silloin ette saa tehdä mitään työtä, sillä sen päivän tulee olla Herran sapatti, missä sitten asuttekin. 4 Nämä ovat Herralle omistetut pyhät juhlat, joita teidän tulee kokoontua viettämään määräaikaan: 5 Ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä iltahämärissä on Herran pääsiäinen, 6 ja saman kuun viidentenätoista päivänä on Herralle pyhitetty happamattoman leivän juhla. Seitsemän päivän ajan saatte syödä vain happamatonta leipää. 7 Pitäkää tämän juhlan ensimmäisenä päivänä pyhä juhlakokous. Sinä päivänä ette saa tehdä mitään työtä. 8 Näinä seitsemänä päivänä teidän on joka päivä tuotava Herralle tuliuhri. Myös seitsemäntenä päivänä pidettäköön pyhä juhlakokous; silloinkaan ette saa tehdä mitään työtä." 9 Herra sanoi Moosekselle: 10 "Sano israelilaisille: Kun tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, ja kun leikkaatte siellä viljaa, tuokaa ensimmäiset tähkät papille. 11 Sapatin jälkeisenä päivänä pappi omistakoon ne Herralle tarjousuhrina, että Herra olisi teille suosiollinen. 12 Sinä päivänä, jona pappi omistaa ensimmäiset tähkät tarjousuhrina Herralle, teidän on uhrattava vuoden ikäinen virheetön karitsa polttouhrina 13 ja sen lisäksi ruokauhrina kaksi eefa-mitan kymmenesosaa öljyllä kostutettuja parhaita vehnäjauhoja tuoksuvaksi tuliuhriksi, joka on Herralle mieluisa, sekä siihen kuuluvana juomauhrina neljännes hin-mittaa viiniä. 14 Älkää syökö leipää, paahdettuja jyviä älkääkä vastakypsynyttä viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte niistä uhrilahjan Jumalallenne. Tätä määräystä teidän on noudatettava aina, sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin. 15 Laskekaa seitsemän täyttä viikkoa sen sapatin jälkeisestä päivästä, jolloin toitte satonne ensimmäiset tähkät omistettaviksi Herralle, 16 ja tuokaa seitsemännen sapatin jälkeisenä eli viidentenäkymmenentenä päivänä Herralle ruokauhri uudesta sadosta. 17 Tuokaa silloin kukin asuinpaikaltanne Herralle tarjousuhriksi kaksi hapanleipää, jotka on leivottu kahdesta eefa-mitan kymmenesosasta parhaita vehnäjauhoja. Ne ovat Herralle kuuluva lahja uutissadosta. 18 Leipien ohella tuokaa Herralle polttouhriksi seitsemän virheetöntä vuoden vanhaa karitsaa, nuori sonni ja kaksi pässiä sekä niiden mukana annettavat ruoka- ja juomauhrit. Tämä on tuoksuva tuliuhri, joka on Herralle mieluisa. 19 Uhr