Laki ja kahdeksas käsky (Nro 261)

JUMALAN KRISTITYT SEURAKUNNAT

(Laitos 1.1 19981010-19990525)

On kirjoitettu: Älä varasta. Tässä tutkielmassa selitetään Jumalan lain koko rakenne kyseiseen käskyyn soveltuvilta osin, siten kuin profeetat ja Testamentit selittävät sen, kun laki luetaan sapattivuosina.

Jumalan kristityt seurakunnat

PO Box 369, WODEN ACT 2606, AUSTRALIA

Sähköposti: secretary@ccg.org

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

Tämä kirjoitus on saatavilla seuraavilta verkkosivustoilta:
http://www.logon.org ja http://www.ccg.org

Laki ja kahdeksas käsky (Nro 261)

On kirjoitettu: Älä varasta (2. Moos. 20:15; 5. Moos. 5:19).

3. Moos. 19:11 11 Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne.

Omaisuus, jonka omistaja on Jumala

Kaikki on viime kädessä Jumalan omaisuutta. Jumala on säätänyt lakeja, joissa käsitellään hänen omaisuutensa asianmukaista käyttöä ja hävittämistä. Jumala oli jakanut luomakunnan luokkiin sen mukaan, mitä omaisuutta saamme käyttää; ja mitä omaisuutta emme saa käyttää. Jumala oli tehnyt jaottelut tiettyjen sääntöjen perusteella, joiden mukaan meidän on toimittava.

Jotkin lait koskevat ympäristöä ja sitä, mitä voimme sillä tehdä. Jotkin lait koskevat ravintoketjua ja sitä, mitä saamme siitä syödä. Jotkin lait koskevat maan sadon osia, joita saamme syödä, ja niitä osia, jotka on erotettu Jumalan tarkoituksiin luomisen edellyttämällä tavalla.

Koko luomakunta keskittyy ainoaan todelliseen Jumalaan, ja sen vuoksi ensimmäiseen käskyyn liittyy omaisuutta koskeva laki Kymmenykset, jotka Jumala katsoo omikseen (vrt. tutkielma Kymmenykset P161.html)).

Ensimmäinen käsky ja kymmenykset

Kieltäytyminen maksamasta kymmenyksiä Jumalan säätämälle järjestelmälle on varkautta.

Malakia 3:1-12 1 Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot. 2 Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä. 3 Silloin Herra toimii kuin metallinsulattaja ja hopeankiillottaja. Hän puhdistaa leeviläiset, ja he tulevat puhtaiksi kuin kulta ja hopea, joista kuona on poltettu pois. He uhraavat jälleen Herralle virheettömät uhrit, säädösten mukaan. 4 ja Jerusalemin uhrilahjat ovat Herralle mieleen, niin kuin ne olivat entisinä aikoina, jo kauan sitten. 5 Näin sanoo Herra Sebaot: -- Minä tulen, minä saavun tuomitsemaan teitä, minä vaadin pian tilille taikojen tekijät ja avionrikkojat. Minä vaadin tilille ne, jotka eivät pelkää minua vaan tekevät väärän valan, jotka kieltäytyvät maksamasta päiväpalkkalaiselle hänen palkkaansa, jotka sortavat leskiä ja orpoja ja maassa asuvia muukalaisia. 6 Minä, Herra, en muutu, ettekä tekään, Jaakobin jälkeläiset, ole entisestänne muuttuneet. 7 Isienne ajoista asti te olette poikenneet käskyistäni ettekä ole noudattaneet niitä. Kääntykää minun puoleeni,
niin minäkin käännyn teidän puoleenne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te kysytte: "Mitä väärää me sitten olemme tehneet?" 8 Voiko ihminen riistää jotakin Jumalalta? Sitä te kuitenkin yritätte. "Mitä me sinulta riistämme?" te kysytte. Kymmenyksiä ja uhrilahjoja! 9 Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa, petätte minua. 10 Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen. 11 Minä karkotan heinäsirkat mailtanne, ne eivät enää tuhoa peltojenne satoa, tarhojenne viiniköynnös ei jää hedelmää vaille, sanoo Herra Sebaot. 12 Silloin kaikki kansat ylistävät teidän onneanne, sillä maanne on oleva ihana maa, sanoo Herra Sebaot.

Jumala perusti järjestelmän, joka edellyttää maksamista hänen virkojensa ylläpidolle ja köyhille sekä hänen kansansa kykyä ottaa osaa hänen elämäntapaansa ja hänen juhla-aikoihinsa ja sapatteihinsa.

Jumalan uhrit ovat tahrattomia. Hän pitää tahrattua uhria iljetyksenä.

5. Moos. 17:1-4 1 "Ette saa uhrata Herralle, Jumalallenne, sellaista nautaa, lammasta tai vuohta, jossa on jokin vamma tai muu vika, sillä se on iljetys Herralle, teidän Jumalallenne. 2 "Jos jossakin niistä kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille, joku mies tai nainen tekee syntiä Herraa vastaan, rikkoo hänen liittonsa 3 ja ryhtyy vastoin hänen kieltoaan palvelemaan ja kumartamaan vieraita jumalia tai aurinkoa, kuuta tai taivaan tähtien joukkoja, 4 teidän tulee tutkia asia tarkoin heti, kun olette saaneet siitä tiedon. Jos käy ilmi, että tällainen iljettävä teko todella on tapahtunut Israelissa,

Tämä täydellisen, vammattoman ja tahrattoman uhrin vaatimus ennakoi valittuja ja koko ihmiskunnan lopullista kohtaloa.

Kymmenyksen hinnan lisäksi on maksettava Israelin väestölaskenta, ja myös sen laiminlyönti on varkautta.

2. Moos. 30:11-16 11 Herra sanoi Moosekselle: 12 "Kun tarkastat israelilaiset ja lasket heidän soturiensa lukumäärän, heidän tulee samalla antaa Herralle maksu henkensä lunnaiksi, ettei mikään vitsaus kohtaisi heitä tarkastuksen vuoksi. 13 Jokainen, joka joutuu mukaan tarkastukseen, maksakoon puoli sekeliä hopeaa punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan -- yksi sekeli on kaksikymmentä geraa -- ja tämä puoli sekeliä on uhrilahja Herralle. 14 Jokainen tarkastukseen joutuva, kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, maksakoon tämän uhrilahjan Herralle. 15 Kun annatte uhrilahjan Herralle henkenne lunnaiksi, älköön rikas antako puolta sekeliä enempää älköönkä köyhä sen vähempää. 16 Kerää lunnashopea israelilaisilta ja käytä se pyhäkköteltan jumalanpalveluskuluihin. Se on Herran edessä vakuutena siitä, että teidän henkenne on lunastettu."

Tämän lunnaan maksoi Messias, ja siitä syystä kukaan ei ole suorittanut Israelille väestölaskentaa, eikä kukaan tiedä uskon laajuutta, koska pelastus on nyt myös pakanoista. Usko sulkee sisäänsä pakanat, ja heistä voi nyt tulla osa Jumalan temppeliä (1. Kor. 3:17). Loogisena johtopäätöksenä on, että jos Messias osti meidät täydestä hinnasta, meillä ei ole oikeutta pysyä poissa temppelistä.

Niillä, jotka suorittavat temppelipalvelusta, on oikeus syödä temppelistä.

1. Kor. 9:9-14 9 Sanotaanhan Mooseksen laissa: "Älä sido puivan härän suuta." Ei kai Jumala tässä häristä huolehdi? 10 Kaiketi hän sanoo tämän meidän vuoksemme. Meitä ajatellenhan on kirjoitettu: "Kyntäjän tulee kyntää ja puimamiehen puida siinä toivossa, että saa oman osuutensa." 11 Kun me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme teiltä aineellisen sadon? 12 Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä? Me emme kuitenkaan ole käyttäneet tätä oikeutta hyväksemme, vaan kestämme mitä tahansa, jotta emme vain olisi esteenä Kristuksen evankeliumille. 13 Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttarille tuoduista uhreista osuutensa? 14 Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista.

Palkkio, kuten näemme Malakiasta ja Sananlaskuista, on hedelmällisyys.

Sananlaskut 3:9-10 9 Siitä, mitä omistat, anna Herran kunniaksi uhrit, kaikesta sadostasi paras osa. 10 Silloin varastosi täyttyvät viljasta ja viini pursuaa puserrusaltaistasi.

Sananlaskut 11:24-26 24 Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy. 25 Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda. 26 Joka aittansa sulkee, sitä kansa kiroaa, jonka vilja on kaupan, sitä kiitetään.

Joihinkin velvoitteisiin liittyy siunauksia ja yhteiskunnallinen asema.

Jumalan koko laki painottaa armoa ja vanhurskautta, eikä temppelissä palveleminen ole merkityksettömiä puheita ja perinteitä vaan oikeuden ja vanhurskauden toteuttamista.

Matteus 23:23 23 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta.

Temppeli Melkisedekin järjestyksen mukaan sai kymmenykset Leeviltä. Messiaan tullessa Leevi väistyi uuden pappeusjärjestyksen tieltä, josta se tuli osaksi. Leevi maksoi kymmenyksiä Melkisedekille (Minun kuninkaani on vanhurskaus), joka oli Salemin eli Urusalaimin ruhtinaan periytyvä nimike. Tämän nimikkeen toinen muoto oli Adoni-Sedek, joka merkitsee Herrani on vanhurskaus tai Vanhurskauden Herra (Joos. 10:1). Se on profetia heidän kuulumisestaan uuteen järjestykseen ja uskoon.

Hepr. 7:1-10 1 Tämä Melkisedek oli Salemin kuningas ja Korkeimman Jumalan pappi. Kun Abraham oli paluumatkalla lyötyään kuninkaat, Melkisedek tuli häntä vastaan ja siunasi hänet, 2 ja Abraham antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliistaan. Hän on ensinnäkin "vanhurskauden kuningas", mitä hänen nimensä merkitsee, ja lisäksi Salemin kuningas eli "rauhan kuningas". 3 Hänellä ei ole isää, ei äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua. Hänet on kuvattu Jumalan Pojan kaltaiseksi, ja hän pysyy pappina ainaisesti. 4 Pankaa merkille, kuinka suuri hän on: kantaisämme Abrahamkin antoi hänelle kymmenykset, parhaimman osan sotasaaliistaan. 5 Niiden Leevin jälkeläisten, jotka on asetettu papeiksi, tulee lain käskyn mukaan kerätä kymmenykset kansalta, omilta veljiltään, jotka hekin ovat Abrahamin jälkeläisiä. 6 Mutta Melkisedek, joka ei ollut heidän sukuaan, otti kymmenykset Abrahamilta ja siunasi hänet, vaikka Abraham jo oli saanut Jumalan lupaukset. 7 Kiistatontahan on, että siunauksen antaja on korkeampiarvoinen kuin siunauksen saaja. 8 Edellisessä tapauksessa kymmenyksiä keräsivät kuolevaiset ihmiset, jälkimmäisessä kymmenykset otti mies, joka kirjoitusten todistuksen mukaan elää aina. 9 Jopa Leevikin, kymmenysten kerääjä, joutui Abrahamin välityksellä tavallaan maksamaan hänelle kymmenykset. 10 Hänhän oli vielä esi-isässään Abrahamissa, kun Melkisedek tuli Abrahamia vastaan.

Tätä näkökohtaa on käsitelty tarkemmin tutkielmassa Melkisedek (Nro 128).

Jumala vaatii, että kolmannen vuoden kymmenykset on tuotava Herran eteen, siten kuin 5. Moos. 14:28 säätää.

5. Moos. 14:28 28 "Joka kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset omalle paikkakunnallenne,

Nämä kymmenykset, jotka maksetaan seitsenvuotiskauden kolmantena vuotena, pannaan talteen, kun kansa viettää juhlaa asuinsijoillaan. Toisten kymmenysten koko tuotto annetaan papistolle, jotta se huolehtisi köyhistä seitsemän vuoden aikana.

Tästä puhui myös Aamos. Päivittäinen uhri poistettiin, kun fyysinen temppeli tuhottiin. Kun Hesekielin temppeli on valmis, käyttöön otetaan uudestaan vain aamu-uhrit. Tämä uhrijärjestys kertoo temppelin ja peräkkäisten elonkorjuiden tarinan. Aamos puhuu tässä ajasta, joka päättyi tuhoon ajanlaskumme vuonna 70.

Aamos 4:4 4 Tulkaa Beteliin -- tekemään syntiä! Gilgaliin -- tekemään lisää syntiä! Tuokaa aamulla teurasuhrinne ja kolmantena päivänä kymmenyksenne.

Jumala sanoo, että hän on antanut Israelille hampaiden puhtauden sen asuinsijoillaan, mutta se ei ole palannut hänen luokseen. Toisin sanoen hän vaivasi heitä nälänhädällä, eivätkä he sittenkään palaa hänen luokseen (vrt. Aamos 4:1-13). Ne, jotka sortivat köyhiä ja mursivat puutteenalaiset, saivat tämän osakseen epävanhurskautensa takia, eivätkä he palanneet Jumalan luo. Yksi näyttää edellyttävän toista. Jos he ryöstävät Jumalaa, he näyttävät myös sortavan hänen kansaansa sekä köyhiä ja orpoja.

On pidettävä tarkoin erillään, mikä on Caesarin ja mikä on Jumalan (Matt. 22:21; Mark. 12:17; Luuk. 20:25).

Näin ollen kaikki valta on Jumalasta, ja kaikkia vaaditaan suhtautumaan oikein esivaltaan, sillä se on Jumalan säätämä.

Room. 13:1-10 1 Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. 2 Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa 3 Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. 4 Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. 5 Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. 6 Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. 7 Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia 8 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. 9 Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

Niillä, jotka ovat uskossa, on joitakin velvollisuuksia, sillä heidän on annettava Jumalalle ja Jumalan palvelijoille ja esivallalle, mikä niille kuuluu.

Paras järjestelmä on suoraan Jumalan profeettojen eli Israelin tuomareiden alaisuudessa. Hallinnollinen monarkia perustettiin toissijaiseksi ja kalliimmaksi järjestelmäksi.

1. Samuel 8:10-18 10 Samuel kertoi Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta. 11 Näin hän sanoi: "Nämä oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka hallitsee teitä: Hän ottaa teiltä poikanne ja tekee heistä sotilaita vaunujoukkoihinsa ja ratsuväkeensä, panee jotkut juoksemaan vaunujensa saattomiehinä 12 ja tekee toisista tuhannen miehen ja viidenkymmenen miehen päälliköitä, tai hän teettää heillä omia kyntö- ja korjuutöitään sekä valmistuttaa itselleen sotatarvikkeita ja vaunuvarusteita. 13 Myös tyttärenne hän ottaa teiltä hajuvoiteiden valmistajiksi, keittäjiksi ja leipojiksi. 14 Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja oliivilehtonne ja antaa ne omalle väelleen. 15 Hän kerää veroina kymmenykset peltojenne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja väelleen. 16 Teidän parhaat orjanne ja orjattarenne, härkänne ja aasinne hän ottaa ja teettää niillä omia töitään. 17 Hän kerää veroina kymmenykset lampaistanne ja vuohistanne, ja te itsekin joudutte hänen orjikseen. 18 Silloin te nostatte hätähuudon kuninkaanne vuoksi, jonka olette itsellenne valinneet, mutta sinä päivänä Herra ei vastaa valitukseenne."

Herra ei kuule Israelia, kun se kantaa tätä taakkaa, ja se on maksettava.

Aika on rahaa

Lahjoja ja kymmenyksiä ei tule pidättää. Pidättäminen on varkautta.

2. Moos. 22:29-30 29 Sama koskee nautoja, lampaita ja vuohia. Niiden esikoinen saa olla seitsemän päivää emänsä kanssa, mutta kahdeksantena päivänä sinun tulee antaa se minulle. 30 Olkaa minun pyhä kansani, älkää syökö pedon raateleman eläimen lihaa, vaan heittäkää se koirille.

Kahdeksantena päivänä kaikki Israelin jälkikasvu on omistettava Jumalalle; nuoret eläimet ja lapset ympärileikkauksessa ja omistamisessa.

2. Moos. 23:17-19 17 Kolmesti vuodessa näyttäytykööt kansasi kaikki miehet Herran, sinun valtiaasi, kasvojen edessä. 18 "Kun uhraat minulle teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua, älköönkä minun juhlauhrini rasvaa jätettäkö jäljelle seuraavaan aamuun. 19 Tuo joka vuosi peltosi ensimmäisen sadon parhaat hedelmät Herran, Jumalasi, pyhäkköön. Älä keitä karitsaa emänsä maidossa.

Kieltäytyminen tulemasta Herran eteen kolmena tilaisuutena ja lahjan kanssa on kapinointia ja varkautta.

2. Moos. 34:19-20 19 "Jokainen, joka ensimmäisenä tulee ulos äitinsä kohdusta, kuuluu minulle, samoin jokainen karjaasi syntyvä urospuolinen esikoinen, niin sonnivasikka kuin karitsakin. 20 Mutta aasin ensimmäisen varsan voit lunastaa omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua sitä lunastaa, taita siltä niska. Lunasta omaksesi jokainen sinulle syntyvä esikoispoika. Älköön kukaan tulko eteeni tyhjin käsin.

Älköön kukaan tulko Herran eteen tyhjin käsin. Myös itsensä pidättäminen Israelin keskuudesta on varkautta.

2. Moos. 34:23-26 23 Kolmesti vuodessa kokoontukoot kaikki miehet Herran, Israelin Jumalan, kasvojen eteen. 24 Ja kun minä hävitän kansat sinun tieltäsi ja ulotan kauas sinun rajasi, niin kukaan ei tavoittele sinun maatasi omakseen, jos vain vaellat kolmesti vuodessa Herran, Jumalasi, kasvojen eteen. 25 Kun uhraat minulle teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua äläkä jätä pääsiäisjuhlan uhrista mitään tähteeksi seuraavaan aamuun. 26 Tuo joka vuosi peltosi ensimmäisen sadon parhaat hedelmät Herran, Jumalasi, pyhäkköön. Älä keitä karitsaa emänsä maidossa.

4. Moos. 18:20-32 20 Herra sanoi Aaronille: "Kun israelilaiset jakavat maan ja muut heimot saavat osuutensa, sinä et saa omaa osuutta maasta, sillä minä olen sinun perintöosasi. 21 Leevin jälkeläisille minä annan perintöosaksi kaikki kymmenykset. Se on korvaus siitä työstä, jonka he tekevät pyhäkköteltassa. 22 Muut israelilaiset eivät tästedes saa tulla pyhäkköteltan lähelle. Jos he sen tekevät, he syyllistyvät syntiin ja kuolevat. 23 Pyhäkköteltassa saavat vain leeviläiset suorittaa palvelutoimia, ja heidän on kannettava vastuu tässä työssä sattuvista rikkomuksista. Tätä säädöstä teidän on noudatettava aina, sukupolvesta toiseen. Mutta leeviläiset eivät saa omistaa maata, 24 sillä ne kymmenykset, jotka israelilaiset tuovat minulle uhrilahjana, minä annan leeviläisten perintöosaksi. Siksi minä olenkin sanonut heistä: 'Leeviläiset eivät saa perintömaata kuten muut israelilaiset.'" 25 Herra sanoi Moosekselle: 26 "Sano leeviläisille: Kun otatte israelilaisilta vastaan kymmenykset, jotka minä olen antanut teidän perintöosaksenne, antakaa tekin puolestanne kymmenesosa niistä Herralle uhrilahjaksi. 27 Se katsotaan uhrilahjaksi teiltä itseltänne. Se vastaa suoraan puimatantereelta tuotua viljaa ja viinisammiosta saatua ensiuhria. 28 Näin te annatte Herralle uhrilahjan niistä kymmenyksistä, joita otatte vastaan israelilaisilta. Tuokaa tämä Herralle kuuluva uhrilahja pappi Aaronille. 29 Myös kaikista saamistanne lahjoista teidän on erotettava Herraa varten parhaat osat; ne teidän on pyhitettävä hänelle. 30 Sano leeviläisille vielä: Kun olette antaneet teille tuoduista uhrilahjoista parhaan osan, katsotaan loput teille kuuluvaksi osuudeksi. Se vastaa vilja- tai viinisadosta kymmenysten antamisen jälkeen jäljelle jäävää osaa. 31 Te ja teidän perheenne voitte syödä niitä missä tahansa, sillä ne ovat teidän palkkanne pyhäkköteltassa tehdystä työstä. 32 Erottakaa saamistanne lahjoista ensin paras osa uhrilahjaksi. Jos ette niin tee, israelilaisten pyhistä lahjoista tulee minulle kelpaamattomia, ja silloin teidän on kuoltava."

Lahjojen on oltava parhaita, eikä niitä saa saastuttaa. Toisen uhrin saastuttaminen tai kieltäytyminen antamasta puhdasta uhria on varkautta ja anastamista. Se ei ole pelkästään selvää tahallista vahingontekoa, vaan lisäksi puhtaan uhrin tuoma etu tai korvaus on varastettu, samoin kuin uhri vahingoittuu.

5. Moos. 14:22-29 22 "Luovuttakaa vuosittain kymmenykset kylvönne tuottamasta sadosta, kaikesta siitä, mikä kasvaa pelloillanne. 23 Teidän tulee syödä viljanne, viininne ja öljynne kymmenykset sekä nautojenne, lampaittenne ja vuohienne esikoiset Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi. Näin te opitte olemaan koko elinaikanne kuuliaisia Herralle, Jumalallenne. 24 Mutta jos matka on pitkä -- Herra näet siunaa teitä tekemällä alueenne laajaksi -- ettekä siksi kykene viemään kymmenyksiänne siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi, 25 muuttakaa ne rahaksi, ottakaa rahat mukaanne ja menkää siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee. 26 Ostakaa sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee, nautoja, lampaita ja vuohia, viiniä tai olutta tai muuta mieleistänne, ja syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä. 27 Mutta keskuudessanne asuvaa leeviläistä älkää jättäkö osattomaksi, sillä hänellä ei ole omaa perintömaata. 28 "Joka kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset omalle paikkakunnallenne, 29 niin että leeviläiset, joilla ei ole teidän keskuudessanne omaa perintömaata, sekä luonanne asuvat muukalaiset, orvot ja lesket saavat syödä itsensä kylläisiksi. Jos teette, kuten Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt, hän siunaa teitä kaikissa toimissanne.

Toinen kymmenys erotetaan Jumalan pakollisista juhla-ajoista nauttimista varten. Jos paikat ovat liian kaukana, kymmenykset voidaan muuttaa rahaksi ja tarpeet voidaan ostaa perille tultaessa. Nykyään ihmiset eivät ota mukaan elintarpeita, vaan he ottavat rahaa, ja kaikki paikalla olijat yleensä ostavat juhlatarpeensa. Näin ollen se, että köyhät on välttämättä ruokittava, ei tule esille yhtä selvästi. Varat, kuten elintarpeet, otetaan illalla ennen juhlia, niin että kaikkia voidaan auttaa ennen juhlan alkamista. Myös kieltäytyminen antamasta lahjoja tai auttamasta köyhiä ja puutteenalaisia on varkautta.

Varkaus pidättämällä tai lunastamalla kymmenykset

Kymmenysten pidättäminen on varkautta. Kun henkilön täytyy lunastaa kymmenykset voidakseen käyttää sitä omiin tarkoituksiin, silloin kymmenyksen lunastamisesta seuraa rangaistus. Jos kymmenyksiä lunastetaan, rangaistuksena on se, että niiden lunastajan tai pidättäjän on lisättävä niiden arvoon viidennes. Näin ollen pakollinen 20 prosenttia lisätään kymmenyksiin, jotka käytetään muihin tarkoituksiin.

Aika ja kalenteri

Jumala on säätänyt kalenterin taivaisiin. Sen toimii kuunvaiheiden mukaan, ja se näkyy selvästi tähtitieteellisistä laskelmista ja uudenkuunpäivistä. Kieltäytyminen noudattamasta kalenteria alkuperäisessä muodossaan (eikä juutalaisen Hillel-kalenterin mukaan) on Jumalan kanssa vietetyn ajan varastamista.

Kieltäytyminen omistamasta sapattia Jumalalle on Jumalan ajan varastamista. Jokaisen henkilön on omistettava kyseiset päivät Elävän Jumalan ja hänen järjestelmänsä tutkiskeluun. Joka seitsemäs vuosi eli sapattivuotena laki on luettava juhlissa, ja sitä on tutkittava. Kieltäytyminen noudattamasta sapatteja ja lakia on Jumalan ajan ja asianmukaisen palvonnan varastamista. Jumala vaatii kaikkien ihmisten palvelevan häntä hengessä ja totuudessa.

Jumalan temppeli

Jumala on antanut ihmisille taidot ja vaurauden, joiden avulla he voivat omistaa kyseiset taidot ja siunaukset hänen suuremmaksi kunniakseen. Myös kieltäytyminen käyttämästä taitoja, jotka Jumala on antanut meille palvelemistaan ja hänen järjestelmäänsä varten, on varkautta.

2. Moos. 36:1-38 1 Besalel, Oholiab ja kaikki käsityöläiset, joille Herra on antanut viisautta ja ymmärrystä valmistaa kaikkea, mitä pyhäkössä tarvitaan jumalanpalvelusta varten, tehkööt kaiken niin kuin Herra on käskenyt." 2 Mooses kutsui luokseen Besalelin, Oholiabin ja kaikki käsityöläiset, joille Herra oli antanut taitoa, jokaisen, joka oli halukas tekemään tätä työtä. 3 He saivat Moosekselta työtään varten kaikki uhrilahjat, jotka israelilaiset olivat tuoneet pyhäkön ja sen varusteiden tarveaineiksi. Mutta israelilaiset toivat joka aamu lisää vapaaehtoisia lahjoja. 4 Silloin käsityöläiset, jotka olivat tekemässä eri töitä pyhäkköä varten, tulivat toinen toisensa perään 5 sanomaan Moosekselle: "Kansa tuo enemmän kuin tarvitaan niihin töihin, jotka Herra on käskenyt tehdä." 6 Mooses käski kuuluttaa leirissä: "Kenenkään miehen tai naisen ei pidä enää valmistaa mitään uhrilahjaksi pyhäkköä varten." Niin kansa lakkasi tuomasta lahjoja 7 sillä tarvikkeita oli jo kylliksi kaikkien töiden tekemistä varten, jopa ylikin. 8 Sitten taitavimmat käsityöläiset tekivät telttamajan kymmenestä kangaskaistasta. Ne oli kudottu kerratusta pellavalangasta sekä sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta, ja niihin oli tehty taidokkaita kerubinkuvia. 9 Kunkin kaistan pituus oli kaksikymmentäkahdeksan kyynärää ja leveys neljä kyynärää; kaikki kaistat olivat samankokoisia. 10 He yhdistivät viisi kaistaa toisiinsa, samoin toiset viisi, 11 ja tekivät sinipunaisesta villalangasta silmukoita näiden molempien yhdistettyjen kankaiden niihin reunoihin, jotka tulivat keskenään vastakkain. 12 Kummankin kankaan reunaan he tekivät viisikymmentä silmukkaa, niin että ne osuivat kohdakkain. 13 He tekivät viisikymmentä kultahakasta ja liittivät niillä kankaat silmukoistaan toisiinsa, niin että ne muodostivat yhtenäisen telttakankaan. 14 Sitten he tekivät vuohenkarvoista kangaskaistoja levitettäviksi telttamajan päälle; niitä he tekivät yksitoista. 15 Kunkin kaistan pituus oli kolmekymmentä kyynärää ja leveys neljä kyynärää, ja kaikki yksitoista kaistaa olivat samankokoisia. 16 Viisi kaistaa he liittivät yhdeksi kappaleeksi, samoin loput kuusi. 17 Kummankin kaistoista kootun kankaan reunaan he tekivät viisikymmentä silmukkaa. 18 He tekivät vielä viisikymmentä pronssihakasta, joilla kankaat liitettiin silmukoistaan yhtenäiseksi teltaksi. 19 Telttamajaa varten he tekivät peitteen punaiseksi värjätyistä pässinnahoista ja sen päälle vielä merilehmännahkaisen peitteen. 20 He tekivät akasiapuusta telttamajan seinälaudat, jotka tuli asettaa pystyyn. 21 Jokainen lauta oli kymmenen kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää leveä. 22 Kussakin laudassa oli kaksi tappia, jotka sopivat niitä vastaaviin reikiin. Tällaisiksi he tekivät telttamajan kaikki laudat. 23 Telttamajan eteläsivua varten he tekivät kaksikymmentä lautaa 24 ja näiden kahdenkymmenen laudan alle neljäkymmentä hopeajalustaa, kunkin laudan alle aina kaksi jalustaa, joihin tapit sopivat. 25 Telttamajan toista, pohjoisen puoleista sivuseinää varten he tekivät toiset kaksikymmentä lautaa 26 neljäkymmentä hopeajalustaa, kaksi jalustaa aina kunkin laudan alle. 27 Telttamajan peräpäätyyn, lännen puolelle, he tekivät kuusi lautaa 28 ja lisäksi kaksi lautaa kulmalaudoiksi telttamajan peränurkkiin. 29 Nämä laudat olivat alhaalta kaksiosaiset, samoin ylhäältä, yhteen liitetyt ensimmäiseen renkaaseen saakka. Tällaisia olivat molemmat kulmalaudat. 30 Seinälautoja oli siis kahdeksan ja niillä kuusitoista hopeajalustaa, kaksi jalustaa aina kunkin laudan alla. 31 Poikkipuut he tekivät akasiapuusta, viisi poikkipuuta telttamajan kummankin sivuseinän lautoja varten, 32 samoin viisi lännen puoleisen peräpäädyn lautoja varten. 33 Keskimmäinen poikkipuu oli lautojen keskikohdalla, ja se sitoi laudat seinän koko pituudelta. 34 He päällystivät laudat kullalla, tekivät niihin kullasta renkaat pitämään poikkipuita paikoillaan ja päällystivät kullalla myös poikkipuut. 35 He tekivät väliverhon sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta sekä hienosta kerratusta pellavalangasta ja kutoivat siihen taidokkaita kerubinkuvia. 36 Väliverhon kiinnittämistä varten he tekivät neljä akasiapuista pylvästä ja päällystivät ne kullalla. Myös pylväiden koukut olivat kultaa. Näitä pylväitä varten he valoivat neljä hopeajalustaa. 37 Telttamajan oviverhon he tekivät korukudontatyönä sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta sekä hienosta kerratusta pellavalangasta. 38 Verhoa varten he tekivät viisi pylvästä ja niihin koukut. He päällystivät pylväiden päät ja poikkitangot kullalla ja tekivät pylväitä varten viisi pronssijalustaa.

Temppeli tehtiin tarpeista, jotka annettiin vapaaehtoisesti, ja se ennakoi hengellistä järjestelmää, jossa ihmiset antaisivat vapaaehtoisesti itsensä. Temppelin ja palvontajärjestelmän keskus oli liitonarkku. Tämä esine ennakoi uutta järjestelmää, jossa Jumalan laki sijoitettaisiin ihmisten sydämiin. Itse asiassa heistä tuli liitonarkku, ja tästä syystä liitonarkku oli poistettava ja kätkettävä (vrt. tutkielma Liitonarkku (Nro 196) 196.html)). Sitä ei enää palauteta mieliin.

2. Moos. 37:1-29 1 Besalel teki akasiapuusta arkun, joka oli kaksi ja puoli kyynärää pitkä, puolitoista kyynärää leveä ja puolitoista kyynärää korkea. 2 Hän päällysti arkun puhtaalla kullalla sekä sisältä että ulkoa ja teki siihen ylälaitaa ympäröivän kultareunuksen. 3 Hän valoi neljä kultarengasta ja kiinnitti ne arkun neljään jalkaan, kaksi rengasta kummallekin sivulle, 4 teki kantotangot akasiapuusta, päällysti ne kullalla 5 ja työnsi ne arkun sivuilla oleviin renkaisiin niin että arkkua voitiin kantaa. 6 Sitten hän teki puhtaasta kullasta kansilevyn, kaksi ja puoli kyynärää pitkän ja puolitoista kyynärää leveän, 7 ja takoi kullasta kaksi kerubia, 8 toisen kerubin kannen toiseen ja toisen sen toiseen päähän, niin että ne olivat kiinteästi kannen kummassakin päässä. 9 Kerubien siivet olivat kohollaan kannen yllä ja niiden kasvot vastakkain, kohti arkun kantta. 10 Besalel teki akasiapuusta pöydän, kaksi kyynärää pitkän, kyynärän leveän ja puolitoista kyynärää korkean, 11 peitti sen pinnat puhtaalla kullalla ja teki sen ympärille kultareunuksen. 12 Hän ympäröi pöydän kämmenen korkuisella kehyksellä ja teki kehykseen kultareunuksen. 13 Hän valoi neljä kultarengasta ja kiinnitti ne pöydän neljän jalan reunoihin. 14 Renkaat olivat heti kehyksen alapuolella kantotankojen pidikkeinä. 15 Sitten hän teki tangot akasiapuusta ja päällysti ne kullalla; niiden varassa voitiin pöytää kantaa. 16 Hän teki vielä pöytään kuuluvat astiat: kulhot, kupit, maljat ja kannut juomauhreja varten. Ne olivat puhdasta kultaa. 17 Besalel teki kultaisen lampun. Hän takoi sen jalustoineen ja haaroineen puhtaasta kullasta, ja lampun kukkakoristeet kantoineen ja terälehtineen olivat samasta kappaleesta kuin koko muu lamppu. 18 Lampunvarresta lähti kuusi haaraa, kolme kummallekin sivulle. 19 Kussakin haarassa oli kolme mantelinkukan muotoista kukkakoristetta kantoineen ja terälehtineen; näin oli kaikissa kuudessa lampunvarresta lähtevässä haarassa. 20 Lampunvarressa oli neljä mantelinkukan muotoista kukkakoristetta kantoineen ja terälehtineen, 21 ja lampun ensimmäisen, toisen ja kolmannen haaraparin alla, näiden kaikkien kuuden lampunvarresta lähtevän haaran alla, oli aina yksi kanta. 22 Kukkien kannat ja lampunhaarat olivat lampun kanssa yhtä kappaletta, ja koko lamppu oli taottu puhtaasta kullasta yhtenä kappaleena. 23 Hän teki siihen seitsemän öljylamppua sekä pihdit ja tuliastiat puhtaasta kullasta. 24 Lamppu kaikkine varusteineen tehtiin talentista puhdasta kultaa. 25 Hän teki suitsutusalttarin akasiapuusta. Se oli nelikulmainen, sivuiltaan kyynärän mittainen ja kaksi kyynärää korkea, ja alttarinsarvet olivat alttarin kanssa samaa kappaletta. 26 Hän päällysti sen puhtaalla kullalla sekä päältä että sivuilta, samoin alttarinsarvet, ja ympäröi alttarin kultareunuksella. 27 Kultareunuksen alapuolelle alttarin kahdelle vastakkaiselle sivulle hän kiinnitti kummallekin puolen kaksi kultarengasta; ne olivat kantotankojen pidikkeinä, niin että alttaria voitiin kantaa. 28 Hän teki akasiapuusta myös kantotangot ja päällysti ne kullalla. 29 Lisäksi hän valmisti pyhän öljyn ja puhtaan, tuoksuvan suitsukkeen samalla tavoin kuin ammattitaitoiset voiteensekoittajat.

Sellaista asiaa kuin armonistuin ei ole. Se on peite, ja peitteellä on päällä kaksi kerubia, mikä on temppelin ja Jumalan temppelin sydän. Yksi näistä voidelluista peitekerubeista oli Saatana (vrt. Jes. 14; Hes. 28). Toinen näyttää olleen ylienkeli Mikael tai Messias Jehova-elohimina (vrt. Juudas 9).

2. Moos. 38:1-31 1 Besalel teki akasiapuusta polttouhrialttarin. Se oli nelikulmainen, viisi kyynärää pitkä, viisi kyynärää leveä ja kolme kyynärää korkea. 2 Sen neljään kulmaan hän teki alttarinsarvet, jotka olivat alttarin kanssa samaa kappaletta, ja hän päällysti alttarin pronssilla. 3 Hän teki myös kaikki alttariin kuuluvat välineet: tuhka-astiat, tuhkalapiot, vihmontamaljat, haarukat ja tuliastiat. Kaikki nämä välineet hän teki pronssista. 4 Alttaria varten hän teki myös verkkomaisen pronssiritilän ja asetti sen alatietä alttarin puoliväliin kehyksen sisäpuolelle. 5 Hän valoi kantotankojen pidikkeiksi neljä rengasta, yhden jokaiseen pronssiritilän kulmaan. 6 Kantotangot hän teki akasiapuusta, päällysti ne pronssilla 7 ja työnsi ne renkaisiin alttarin molemmin puolin, niin että alttaria voitiin kantaa. Hän teki alttarin laudoista ja jätti sen ylhäältä ja alhaalta avoimeksi. 8 Hän teki vielä pronssisen vesialtaan jalustoineen niiden naisten pronssipeileistä, jotka suorittivat palvelusta pyhäkköteltan ovella. 9 Besalel teki sitten esipihan. Pihan eteläiselle sivulle tehtiin hienosta kerratusta pellavasta sata kyynärää pitkät verhot. 10 Verhoja kannattamaan tehtiin kaksikymmentä pylvästä ja niille kullekin pronssijalusta sekä pylväisiin hopeiset koukut ja poikkitangot. 11 Pohjoiselle sivulle tuli samoin sata kyynärää verhoja, niille kaksikymmentä pylvästä ja kullekin pronssijalusta sekä pylväisiin hopeiset koukut ja poikkitangot. 12 Läntiselle sivulle tuli verhoja viisikymmentä kyynärää, niille kymmenen pylvästä ja kullekin jalusta sekä pylväisiin hopeiset koukut ja poikkitangot. 13 Itäsivu oli viisikymmentä kyynärää leveä, 14 ja sinne tuli toiseen päähän viisitoista kyynärää verhoja ja niille kolme pylvästä jalustoineen, 15 samoin toiseen päähän. Näin esipihan portin kummallekin puolelle tuli viisitoista kyynärää verhoja ja niille kolme pylvästä ja kullekin jalusta. 16 Esipihan kaikki verhot olivat hienoa kerrattua pellavaa, 17 ja pylväiden jalustat olivat pronssia ja pylväiden koukut ja poikkitangot hopeaa. Pylväiden päät olivat hopealla päällystetyt, ja kaikkia esipihan pylväitä yhdistivät toisiinsa hopeiset poikkitangot. 18 Esipihan portin oviverho oli tehty korukudontatyönä sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta ja hienosta kerratusta pellavasta. Sen pituus oli kaksikymmentä kyynärää ja korkeus viisi kyynärää eli sama kuin esipihan ympärysverhojen. 19 Oviverhoa kannattamaan tehtiin neljä pylvästä, joilla kullakin oli pronssijalusta. Pylväiden koukut olivat hopeaa, pylväiden päät olivat hopealla päällystetyt, ja myös poikkitangot olivat hopeaa. 20 Telttamajan ja esipihan kaikki kiinnitysvaarnat olivat pronssia. 21 Tämä on laskelma telttamajaan, liitonarkun asumukseen, käytetyistä tarvikkeista. Mooseksen käskystä leeviläiset laativat laskelman, jonka tekemistä johti pappi Aaronin poika Itamar. 22 Urin poika Besalel, Hurin pojanpoika Juudan heimosta, oli tehnyt kaiken niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli antanut Moosekselle, 23 ja hänellä oli apunaan Danin heimoon kuuluva Oholiab, Ahisamakin poika, joka oli koru- ja puuseppä ja osasi myös tehdä korukudonnaisia sinipunaisista, purppuraisista ja karmiininpunaisista villalangoista sekä hienosta pellavasta. 24 Kulta, jota käytettiin pyhäkön ja sen varusteiden valmistamiseen, oli tarjousuhrina tuotua kultaa, ja sitä oli kaikkiaan 29 talenttia 730 sekeliä punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan. 25 Hopeaa, jonka asekuntoinen kansa oli maksanut tarkastuksessa, oli 100 talenttia 1775 sekeliä punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan; 26 sitä tuli beka-mitta eli puoli sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan punnittuna kultakin tarkastuksessa olleelta kaksikymmenvuotiaalta ja sitä vanhemmalta mieheltä. Heitä oli kaikkiaan 603 550 miestä. 27 Nämä sata talenttia hopeaa käytettiin pyhäkön rakentamisessa tarvittujen jalustojen sekä väliverhon pylväiden jalustojen valamiseen: sadasta talentista tehtiin sata jalustaa, ja joka jalustaan kului talentti hopeaa. 28 Loput 1775 sekeliä hopeaa käytettiin pylväisiin tulevien koukkujen valmistamiseen, pylväänpäiden hopeointiin ja pylväitä yhdistävien poikkitankojen tekemiseen.. 29 Tarjousuhriksi tuotua pronssia oli 70 talenttia 2400 sekeliä. 30 Siitä tehtiin jalustat pyhäkköteltan oviaukon pylväitä varten, pronssialttari ja siihen kuuluva pronssiritilä sekä kaikki muut alttariin kuuluvat välineet, 31 samoin esipihan kaikkien pylväiden jalustat sekä telttamajan ja esipihan verhojen kaikki kiinnitysvaarnat.

Telttamaja rakennettiin autiomaassa Israelin väestölaskennan lahjoituksista tai lahjoista. Nämä lahjat ennakoivat autiomaassa olevaa seurakuntaa ja sitä, että temppeli muodostuu Jumalan lapsista, jotka Messias lunasti ja sijoitti siihen.

Alttari ja esineet peitettiin, ja lautaset valmistettiin taotusta pronssista, ja niissä käytettiin seurakunnan naisten peilejä. Tämä ennakoi naisten asemaa Jumalan temppelissä Jumalan lapsina jo autiomaassa. Riemuvuosia tuli olla neljäkymmentä autiomaassa vietettyjen neljänkymmenen vuoden mukaan.

Sekä Juudan että Efraimin johtajat päästettiin erikseen luvattuun maahan tämän ajanjakson päätyttyä, mitä kuvastivat Kaleb ja Joosua.

2. Moos. 39:1-43 1 Sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villalangasta tehtiin myös pyhäkköpalveluspuvut sekä Aaronin pyhät vaatteet niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli Moosekselle antanut. 2 Efodi-kasukka tehtiin kullasta ja sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villalangasta sekä hienosta kerratusta pellavasta. 3 Kulta taottiin ohuiksi levyiksi. Niistä tehtiin lankoja, jotka taidokkaasti kudottiin sinipunaisten, purppuraisten ja karmiininpunaisten villalankojen ja pellavaisten lankojen sekaan. 4 Kasukan ylänurkkiin tehtiin olkakappaleet, jotka pitivät sen paikoillaan, 5 ja kasukan päälle tuleva vyötärönauha oli kasukan kanssa yhtä kappaletta ja samalla tavoin tehty: sekin oli kultaa, sinipunaista, purppuraista ja karmiininpunaista villaa sekä hienoa kerrattua pellavaa, sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut. 6 Sitten kehystettiin kultapunoksilla ne onykskivet, joihin Israelin heimojen nimet oli kaiverrettu niin kuin sinettikiviin, 7 ja ne kiinnitettiin kasukan olkakappaleisiin muistuttamaan Jaakobin pojista, sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut. 8 Tehtiin myös rintakilpi. Se oli taitavasti kudottu, tehty kasukan tavoin kullasta ja sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta sekä hienosta kerratusta pellavasta. 9 He tekivät siitä nelikulmaisen, laukun tapaan kaksin kerroin taitetun, vaaksan pitkän ja vaaksan leveän. 10 Siihen he kiinnittivät neljään riviin korukiviä: ensimmäiseen riviin karneolin, topaasin ja smaragdin, 11 toiseen turkoosin, safiirin ja kalsedonin, 12 kolmanteen hyasintin, akaatin ja ametistin 13 sekä neljänteen krysoliitin, onyksin ja jaspiksen. Ne kiinnitettiin paikoilleen kultapunoksin kehystettyinä. 14 Kiviä oli Jaakobin poikien mukaan kaksitoista, yksi kutakin nimeä kohti. Niin kuin sinettikiviä kaiverretaan, samalla tavoin kaiverrettiin kuhunkin kiveen yksi kahdestatoista heimonnimestä. 15 Rintakilpeä varten he tekivät puhtaasta kullasta nyörin tapaan punotut ketjut. 16 ja rintakilpeen kaksi kultapunosta sekä kaksi kultarengasta, jotka he kiinnittivät rintakilven yläkulmiin. 17 Kultanyörit he kiinnittivät rintakilven yläkulmissa oleviin renkaisiin 18 ja nyörien toiset päät kultapunoksiin, jotka kiinnitettiin kasukan olkakappaleisiin etupuolelle. 19 He tekivät vielä kaksi kultarengasta ja kiinnittivät ne rintakilven molempiin reunoihin kilven taustapuolelle, joka oli kasukkaa vasten. 20 He tekivät toiset kaksi kultarengasta ja kiinnittivät ne etupuolelle, kasukan kummankin olkakappaleen alareunan saumakohtaan, mutta silti kasukan vyötärönauhaa korkeammalle. 21 Rintakilpi sidottiin renkaistaan kiinni kasukan renkaisiin sinipunaisella langalla ja niin, että rintakilpi pysyi paikoillaan kasukan päällä. Tällaisen käskyn Herra oli antanut Moosekselle. 22 He kutoivat kasukan viitan kauttaaltaan sinipunaisesta villasta. 23 Jottei viitan keskellä oleva pääntie repeytyisi, se oli reunustettu samalla tavoin kuin nahkahaarniskassa. 24 Viitan helmuksiin he tekivät granaattiomenia kerratusta sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villalangasta. 25 He tekivät puhtaasta kullasta tiukuja, jotka he kiinnittivät granaattiomenien väliin, 26 niin että granaattiomenia ja tiukuja oli vuorotellen ympäri helmaa. Viitta oli tehty käytettäväksi pyhäkköpalveluksessa sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut. 27 He valmistivat hienosta pellavakankaasta paidat Aaronille ja hänen pojilleen 28 ja tekivät turbaanin ja päähineiden nauhat hienosta pellavasta ja housut hienosta kerratusta pellavasta 29 sekä koristeellisen kangasvyön, joka tehtiin hienosta kerratusta pellavasta ja sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta. Tällaisen käskyn Herra oli antanut Moosekselle. 30 Vielä he tekivät puhtaasta kullasta ruusukkeen muotoisen pyhän otsakorun ja kaiversivat siihen niin kuin sinettiin sanat "Herralle pyhitetty". 31 Sitten he kiinnittivät siihen sinipunaisen langan, jonka avulla koru voitiin sitoa turbaanin yläosaan. Tällaisen käskyn Herra oli antanut Moosekselle. 32 Niin tulivat valmiiksi kaikki työt, jotka tehtiin pyhäkköteltan ja sen telttamajan rakentamiseksi. Israelilaiset olivat tehneet kaiken tarkoin sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut. 33 He toivat Mooseksen luo telttamajan, teltan ja kaikki sen varusteet: hakaset, seinälaudat, poikkipuut, pylväät ja pylväiden jalustat, 34 punaiseksi värjätyistä pässinnahoista tehdyn peitteen ja merilehmännahoista tehdyn peitteen, suojaavan väliverhon, 35 liitonarkun kantotankoineen ja kansilevyineen, 36 pöydän varusteineen ja uhrileipineen, 37 puhtaasta kullasta tehdyn seitsenhaaraisen lampunjalan vierekkäin rivissä olevine lamppuineen, lampunjalan kaikki varusteet sekä öljyn lamppuja varten, 38 kultaisen alttarin, pyhän öljyn, tuoksuvan suitsukkeen ja telttamajan oviverhon, 39 pronssisen alttarin pronssiritilöineen, kantotankoineen ja kaikkine varusteineen, vesialtaan ja sen jalustan, 40 esipihan verhot pylväineen ja jalustoineen sekä esipihan portin oviverhon, niiden kaikkien kiinnitysköydet ja kiinnitysvaarnat sekä kaikki muut varusteet, joita tarvittiin, kun toimitettiin jumalanpalvelus pyhäkköteltassa ja sen telttamajassa, 41 pyhäkköpalveluspuvut, pappi Aaronin pyhät vaatteet ja hänen poikiensa papinpuvut. 42 Israelilaiset olivat tehneet kaiken sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut 43 Mooses katseli kaikkea, mitä he olivat valmistaneet, ja näki, että he olivat tehneet täsmälleen Herran käskyn mukaisesti. Ja Mooses siunasi heidät.

Papiston johdossa oli ylipappi, joka edusti Israelin kaikkia heimoja, ja hänen rintakilpeensä oli sijoitettu kaksitoista kiveä, jotka olivat kaksitoista perustusta, jotka oli asetettu neljään kolmen kiven riviin. Kolme neljän kiven ryhmää kuvastaa neljän elävän olennon alaista nelijakoa. Kaksi näistä olennoista on elohimin sijainen. Heidät nähdään myös leijonan- ja ihmisenpäisten olentojen kerubeissa Hesekielin temppelin seinillä (Hes. 41:19). Kaksitoista peruskiveä ovat kahdentoista heimon kaksitoista päätä Jumalan kaupungissa (vrt. tutkielma Jumalan kaupunki (Nro 180) P180.html)). Ilm. 21:19-20 luettelee kivet eri tavalla. Rintakilven pussissa ovat uurim ja tummim. Nämä ovat Jumalan oraakkelien kaksi kiveä (vrt. myös tutkielma Jumalan oraakkelit (Nro 184)P184.html)). Heimot itse ohjataan valtakunnassa erityisiin velvollisuuksiin ja asemiin, ja tämä on toisen tutkielman aihe. Jumala jakaa paikat Jumalan valtakunnassa, ja niiden täytäntöönpano annetaan Kristukselle.

Luominen

Luomakunta on Jumalan hallinnassa, maa ja sen täyteys, ja hän on antanut sen ihmisille, jotta he hallitsisivat luomakuntaa ja kaikkea, mitä siitä on, käyttäen, alistaen, pitäen ja suojellen Jumalan suunnitelman mukaan (1. Moos. 1:26-31; Ps. 24:1; 50:12; 1. Kor. 10:26-28).

2. Moos. 9:29 29 Mooses sanoi hänelle: "Kun minä lähden tästä kaupungista, kohotan käteni Herraa kohti rukoukseen. Ukkonen lakkaa eikä rakeita enää sada, ja siitä tiedät, että maa on Herran.

Kansat eivät ole pelänneet Jumalaa eivätkä näin ollen vielä pääse perintöönsä (vrt. 2. Moos. 9:29-35; ja tutkielma Mooses ja Egyptin jumalat (Nro 105)P105.html)).

Meidän tarkoituksenamme on tulla jumaliksi eli elohimeiksi, mutta Jumalan tahdon mukaan eikä varkaudella, kuten tapahtui Aadamin ja Eevan lankeemuksessa (1. Moos. 3:5). Mystisismi tai pyrkimys olla tasavertainen Jumalan kanssa Jumalana on sama virhe kuin se, jonka Eeva teki Saatanan yllytyksestä. Meidät kaikki on ennaltamäärätty, valittu, kutsuttu, vanhurskautettu ja kirkastettu (Room. 8:29-30). Me olemme pukeneet yllemme uuden ihmisen Jumalan kutsusta, ja meidät on uudistettu tiedossa. Se annetaan vapaasti, mutta sitä ei voi saada varkaudella (Kol. 3:10).

Ap. t. 2:41-47 41 Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. 42 Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. 43 Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. 44 Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. 45 He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. 46 Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. 47 He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.

Luomakunta odottaa Jumalan lapsien ilmestymistä.

Room. 8:19-23 19 Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. 20 Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, 21 että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. 22 Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. 23 Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi.

Valitut eivät ole niin kuin ne, jotka turmelevat Jumalan sanan, vaan he puhuvat vilpittömästi Jumalan silmissä Kristuksessa (2. Kor. 5:17). Maailmasta suurin osa eli monet ovat turmelleet Jumalan sanan ja muuttaneet ajat ja lain. He ovat irrottaneet Testamentit asiayhteydestään ja yrittäneet varastaa ikuisen elämän lahjan, joka annettiin vapaasti niille, jotka Jumala on kutsunut oman tarkoituksensa mukaan.

Jumala haluaa kuuliaisuutta enemmän kuin uhria.

2. Moos. 19:5 5 Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun.

Mitä Jumala vaatii meiltä?

5. Moos. 10:12-17 12 "Kuulkaa siis, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne 13 ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan. Kun tämän teette, te menestytte. 14 "Herralle, teidän Jumalallenne, kuuluvat taivas ja taivasten taivaat sekä maa ja kaikki, mitä maan päällä on. 15 Ja kuitenkin Herra mieltyi juuri teidän esi-isiinne. Heitä hän rakasti, ja teidät, heidän jälkeläisensä, hän on valinnut kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen. 16 Ympärileikatkaa siis sydämenne -- taipukaa kuuliaisiksi Herralle älkääkä enää niskoitelko. 17 Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa.

Meidän on noudatettava hänen käskyjään niitä muuttamatta.

Kasvit ja eläimet

Karja on Herran, mutta sitä voidaan käyttää. Säädetty järjestelmä on tarkoitettu suojelemaan vahingolta (vrt. 2. Moos. 21:28-32; vrt. tutkielma Laki ja kuudes käsky (No. 259)P259.html))

Pidättäminen voi olla varkautta, kuten olemme nähneet. Tämä järjestelmä ulottuu Jumalasta aina papistoon, viranomaisiin, ja koko luomakunta eläimiin. On kirjoitettu: Älä sido puivan härän suuta. Ei kai Jumala tässä häristä huolehdi? (vrt. 5. Moos. 25:4; 1. Kor. 9:9; 1. Tim. 5:18).

Se, joka ei huolehdi perheestään, häpäisee uskon ja on epäuskoista pahempi. Kaikki tällainen laiminlyönti on varkautta.

Ruokalakeihin liittyvä varkaus

Ruokalait tähtäävät yksilön, ravintoketjun ja ympäristön ylläpitoon. Ruokalakien näkökohtia on käsitelty tutkielmissa Ruokalait (Nro 15) ja Laki ja kuudes käsky (No. 259)P259.html).

Epäpuhtaan ruoan syöminen on paitsi epäviisasta terveyden kannalta myös varastamista rakenteesta, jonka Jumala on säätänyt planetaarisessa järjestelmässä. Ei ole epäilystäkään siitä, että ruokalaeilla on tieteellinen perusta ja ne ovat voimassa. Puhtaat eläimet syövät ravintoketjusta, joka meidät käsketään säilyttämään.

Maapallon rappio on suora seuraus varastamisesta Jumalalta ja hänen luomakunnaltaan nauttimalla asioita, joita meidän ei ollut lupa nauttia.

Ympäristöetiikka

Jotkin lait liittyvät siihen, mitä saamme ottaa ja mitä emme saa tappaa ympäristön suhteen. Lakeja, jotka koskevat sitä, mitä saa tappaa ja mitä ei, kuten lakeja, jotka koskevat eläimiä ja lintuja ja niiden poikasia, käsitellään tutkielmassa Laki ja seitsemäs käsky (Nro 259)P259.html). Kieltäytyminen noudattamasta rajoituksia, jotka koskevat luontoa ja sen jälkeläisiä, sapatteja ja ympäristön pitkän aikavälin suojelua, on varkautta, ja siitä on maksettava vankeudella. Maa saa sapattinsa (ks. jäljempänä).

Julkinen omaisuus

Jumalan lain mukaisesti vapaan ympäristön periaatteen lisäksi on olemassa myös yhteiskunnan omistaman omaisuuden periaate. Tällä julkisen omaisuuden periaatteella on kaksi puolta.

Julkinen omaisuus ja yleinen oikeus

Ensimmäinen puoli on omaisuus, jonka kruunu omistaa omiin tarkoituksiinsa. Toinen puoli on yhteinen omaisuus, jonka koko yhteisö omistaa ja joka on yhteisön käytössä. Tämä yhteisen omaisuuden periaate ilmenee Raamatussa laidunmaina. Ne ovat leeviläisten kaupunkien sisällä olevia maita, joissa eläimiä voidaan laiduntaa yhteisesti. Tähän periaatteeseen on aina perustunut kansojemme keskuudessa vallitseva periaate eli common law. Se, että kruunu ottaa maita, jotka kuuluvat itse asiassa tavalliselle kansalle, on varkautta, aivan samoin kuin se kuuluisi yksilöille. Omaisuus on näin ollen saatava oikeudenmukaisin ehdoin. Yhteisiin maihin on myös sovellettava kaupunkisuunnittelua, jossa asutusalueet jaetaan. Raamatun mukaan tämä on todellinen laidunmaa.

Yksityinen omaisuus

Yksilön oikeudet liittyvät erittäin tiiviisti yksityisomaisuuden periaatteeseen. Oikeus omaisuuteen on säädetty Raamatun laissa.

Oikeus omaisuuteen

Jokaisella henkilöllä on oikeus omaisuuteen, joka ilmenee keskinäisenä rakkautena, kuten edellä näimme.

Room. 13:8-10 8 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. 9 Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

Jokaisen on oltava turvassa, eikä kukaan saa pelottaa toista (3. Moos. 26:6).

Kun kansa on perillä, ihmisen oikeudet perintöönsä määritellään rajojen ja katselmuksen mukaan. Rajan siirtäminen on varkautta.

5. Moos. 19:14 14 "Kun asutte perintömaillanne siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa omaksenne, te ette saa siirtää tilustenne rajamerkkejä niiden alkuperäisiltä paikoilta.

Tällaiseen toimintaan sovelletaan korvauslakeja, koska sillä varastetaan sato, sillä maata ei siirretä ikuisesti.

Tämä toiminta tuo mukanaan kirouksen (5. Moos. 27:17; vrt. San. 22:28; 23:10).

Rajamerkkien poistaminen ja meneminen orpojen pellolle on varkautta tai osoitus aikomuksesta varastaa. Jumala puolustaa orpoja. Viranomaisilla on kuitenkin lainmukainen velvollisuus puuttua tällaiseen toimintaan. Job syytti Jumalaa, koska tällainen toiminta oli käynnissä (Job 24:2). Kuitenkin Jumala näkee ja tuomitsee.

Omistuksen rajoitukset riemuvuosijärjestelmässä

3. Moos. 25:1-11 1 Herra sanoi Moosekselle Siinainvuorella: 2 "Sano israelilaisille: Kun te saavutte siihen maahan, jonka minä teille annan, maan tulee joka seitsemäs vuosi saada sapatinlepo Herran kunniaksi. 3 Kuutena vuotena voit kylvää peltosi, leikata viinitarhasi köynnöksiä ja korjata satoa, 4 mutta seitsemäs vuosi on maan lepovuosi, Herralle pyhitetty sapatti. Silloin et saa kylvää peltoasi etkä leikata viinitarhasi köynnöksiä. 5 Älä korjaa sitä viljaa, joka itsestään kasvaa peltoosi, äläkä kokoa hoitamattomiin köynnöksiisi kasvaneita rypäleitä. Silloin on maan sapattivuosi. 6 Levossa oleva maa antaa kuitenkin ravinnon teille, niin sinulle kuin orjillesi, palkkalaisillesi ja luonasi asuville muukalaisille. 7 Myös karjasi ja muut eläimet voivat syödä kaikkea, mitä maa itsestään tuottaa. 8 "Laske seitsemän vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän, 9 anna silloin seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet kaikkialla maassanne. 10 Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo. 11 Viettäkää riemuvuotta joka viideskymmenes vuosi. Älkää silloin kylväkö älkääkä korjatko peltoon itsestään kasvanutta viljaa älkääkä kerätkö hoitamattomiin köynnöksiin kasvaneita rypäleitä,

Nämä velvollisuudet koskevat maan omistusoikeutta, joka kuuluu viime kädessä Jumalalle. Maan käyttöön liittyy myös velvollisuuksia.

3. Moos. 25:23-28 23 "Maata myytäessä myyjällä säilyy oikeus lunastaa se takaisin, sillä maa on minun ja te olette ikään kuin siirtolaisia ja muukalaisia. 24 Siksi teidän tulee siinä maassa, jonka saatte omaksenne, pitää voimassa oikeus lunastaa myyty maa takaisin. 25 Jos joku teistä köyhtyy ja joutuu myymään maataan, hänen lähin sukulaisensa on velvollinen lunastamaan sen. 26 Jos joku, jolla ei ole lunastajaa, vaurastuu myöhemmin, niin että hän pystyy lunastamaan omansa takaisin, 27 maan alkuperäistä hintaa on alennettava sen mukaan, montako vuotta myynnistä on kulunut. Maksettuaan lunastushinnan hän saa palata perintömaalleen. 28 Mutta jos hänen varansa eivät riitä maan lunastamiseen, hänen myymänsä maa jää ostajan haltuun seuraavaan riemuvuoteen saakka. Riemuvuotena ostajan on luovuttava maasta ja entinen omistaja saa perintömaan taas haltuunsa.

”Muurien ympäröimän” kaupungin ulkopuolella olevaa maata ei saa pitää ikuisesti. Myös maan omistamisen rakenteeseen liittyy rajoituksia. Ne vaihtelevat velvollisuuksien mukaan.

3. Moos. 25:29-34 29 "Jos joku myy muurien ympäröimästä kaupungista asuintalon, hänellä olkoon oikeus lunastaa se takaisin yhden vuoden kuluessa myynnistä; vain tämän ajan hänellä on lunastusoikeus. 30 Ellei taloa lunasteta takaisin vuoden kuluessa myynnistä, se siirtyy pysyvästi ostajan ja hänen jälkeläistensä omaisuudeksi eikä sitä tarvitse luovuttaa takaisin edes riemuvuotena. 31 Sitä vastoin muurittomissa kylissä sijaitseviin taloihin pätee sama kuin peltomaihinkin: myyjä säilyttää lunastusoikeutensa niihin, ja ne on luovutettava takaisin riemuvuotena. 32 Leeviläisillä kuitenkin on aina lunastusoikeus niihin taloihin, jotka sijaitsevat heidän kaupungeissaan. 33 Jos leeviläisen myymää kaupunkitaloa ei ole lunastettu takaisin, se on palautettava riemuvuotena, sillä leeviläisille heidän kaupunkiensa talot ovat perintöosa Israelissa. 34 Heidän kaupunkiensa laidunmaita ei saa myydä lainkaan; ne ovat heidän ikuista perintöomaisuuttaan.

Tämä jaottelu muurien ympäröimiin ja muurittomiin kaupunkeihin määrää sen, mikä on lunastettava määrä ja mikä on osa riemuvuoden ennallistamista. Ainoastaan muurien ympäröimien kaupunkien talot voidaan myydä pysyvästi. Pappien kaupunkeja, joihin näyttää kuuluvan turvakaupungit, ei saa myydä pysyvästi, vaan papit saavat lunastaa ne milloin tahansa. Muurien ympäröimän kaupungin ulkopuolella olevaa maa-aluetta eli maalaiskyliä tai muurittomia kaupunkeja ei saa poistaa riemuvuosijärjestelmästä. Näin ollen tämä erottelu liittyy ennallistamista ja korvausta ja omistusta koskevaan lakiin. Kaupungissa oleva henkilö, joka myy pysyvästi, voi lunastaa tonttinsa takaisin vuoden kuluessa myynnistä. Muuten se liittyy tonttiin pysyvästi. Mitään muuta kiinteistöä ei saa myydä ikuisesti rajoittamattomaan omistusoikeuteen.

Henkilön koskemattomuus

Kautta aikojen ihminen on käynyt kauppaa ihmisillä, ja hän on myös ottanut heidät palkollisiksi ja sopimussuhteiseksi työvoimaksi. Jalkapalloilijat ovat sopimussuhteisen työjärjestelmän yksi, vaikkakin kallis, muoto.

Ihmiset joutuvat usein koville ja kärsivät siitä syystä. Joissakin säädöksissä meitä vaaditaan suojelemaan yksilöä, ja myös kieltäytyminen täyttämästä velvollisuuksiamme toisiamme kohtaan on varkauden muoto.

3. Moos. 25:35-43 36 "Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy eikä pysty huolehtimaan itsestään, auta häntä, että hän voisi elää teidän joukossanne yhtä hyvin kuin maahan muuttanut siirtolainen tai muukalainen. 36 Sinun ei pidä periä häneltä korkoa etukäteen eikä takaisinmaksun yhteydessä. Pelkää Jumalaasi ja huolehdi siitä, että lähimmäisesi voi elää teidän keskuudessanne. 37 Älä peri häneltä korkoa lainaamastasi rahasta, ja jos annat hänelle ruokaa, älä vaadi häneltä takaisin yli antamasi määrän. 38 Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Minä toin teidät pois Egyptistä antaakseni teille Kanaaninmaan ja osoitin näin olevani teidän Jumalanne. 39 "Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy niin, että hän joutuu myymään itsensä sinulle, älä pane häntä tekemään työtä orjana, 40 vaan anna hänen asua luonasi päiväpalkkalaisen tai muukalaisen asemassa. Hänen tulee työskennellä sinun luonasi riemuvuoteen saakka, 41 minkä jälkeen hänen on saatava vapaana lähteä luotasi perheineen ja palata sukunsa luo ja isiensä perintömaille. 42 Kaikki israelilaiset ovat minun omaisuuttani. Minä toin heidät pois Egyptistä, ja siksi heitä ei saa myydä niin kuin orjia myydään. 43 Älä pane israelilaista orjantyöhön, vaan pelkää Jumalaasi.

Näin ollen kukaan kansassa ei voi olla orja, eikä häntä voi pakottaa kovaan palvelukseen. Tästä on kauaskantoinen seuraus, nyt kun pakanakansat on johdettu Jumalan valtakuntaan. Ne, jotka kieltäytyvät olemasta kansan ja seurakunnan osa, voidaan pakottaa lain mukaan.

3. Moos. 25:44-46 44 Orjanne ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta. 45 Voitte ostaa orjiksenne myös keskuuteenne asettuneita muukalaisia samoin kuin heidän perheenjäseniään, vaikka nämä olisivatkin teidän maassanne syntyneitä. Heitä voitte pitää pysyvänä omaisuutenanne, 46 ja voitte myös antaa heidät perintönä lapsillenne, jotka samoin saavat pitää heidät orjinaan. Heidät voitte aina pitää orjinanne, mutta toisianne, muita israelilaisia, te ette saa panna orjantyöhön.

Tämän lain tarkoitus on osoittaa kansalaisuuden selvä etu Israelin kansassa.

3. Moos. 25:47-55 47 Jos keskuudessanne asuva siirtolainen tai muukalainen rikastuu ja hänen israelilainen naapurinsa köyhtyy ja myy itsensä tuolle siirtolaiselle tai muukalaiselle tai siirtolaisen suvun jälkeläiselle, 48 israelilaisen saa lunastaa vapaaksi, vaikka hän on myynyt itsensä orjaksi. Jonkun hänen veljistään tulee lunastaa hänet; 49 myös hänen setänsä, sedän poika tai muu verisukulainen voi lunastaa hänet, ja jos hän rikastuu, hän voi itsekin lunastaa itsensä vapaaksi. 50 Lunastajan tulee laskea ostajan kanssa, montako vuotta riemuvuoteen oli siitä vuodesta, jolloin hän myi itsensä, ja hänen myyntihintansa jaetaan näiden vuosien luvulla; vuodet arvioidaan kuten päiväpalkkalaisen vuodet. 51 Lunastusrahana on maksettava se osa myyntihinnasta, joka vastaa jäljellä olevien palvelusvuosien määrää: 52 summa on siis suurempi tai pienempi sen mukaan, kuinka monta vuotta on jäljellä riemuvuoteen. 53 Israelilaisen on saatava olla isäntänsä luona sellaisen työntekijän asemassa, joka palkataan vuodeksi kerrallaan, eikä isäntä saa pakottaa häntä orjantyöhön. 54 Ellei kukaan sukulainen lunasta häntä, hänen on perheineen päästävä vapaaksi riemuvuotena, 55 sillä israelilaiset ovat vain minun orjiani. He kuuluvat minulle, joka toin heidät pois Egyptistä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

Kieltäytyminen kohtelemasta oikeudenmukaisesti Israelin kansalaisten aikaa ja työtä on varkautta. Näistä käskyistä seuraa näin ollen välttämättä työtä ja elinkeinoa koskevat lait. Jumala, ei kukaan ihminen, omistaa Israelin, joten kaikki Israelissa, sekä syntyperäiset ja kääntyneet pakanakansat, ovat Herran omaisuutta eivätkä orjia. Kukaan kansalainen tai elin ei voi myöskään myydä heitä orjiksi.

Tämä laki palautetaan voimaan Israelille, ja riemuvuosijärjestelmä palautetaan voimaan, kuten hän puhui palvelijansa Jeremian kautta (Jer. 32:6-44).

Karitsa on lunastanut ihmiset Jumalalle ja ohjaa heidät pyhään asuinsijaansa, kuten näemme laulusta Herralle (2. Moos. 15:1-19).

2. Moos. 15:1-19 1 Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän ylistyslaulun: Minä laulan ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti! 2 Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut. Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän, minun isieni Jumala, hänen kunniaansa minä laulan. 3 Herra on soturi, Jahve on hänen nimensä. 4 Faraon vaunut ja sotajoukot hän syöksi mereen, vaunusoturien valiot hukkuivat Kaislamereen. 5 Syvyydet peittivät heidät, he painuivat pohjaan kuin kivi. 6 Sinun oikea kätesi, Herra, ihmeellinen voimassaan, sinun oikea kätesi, Herra, musertaa vihollisen. 7 Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi, ja kun päästät valloilleen vihasi loimun, se polttaa heidät kuin oljet. 8 Sinun vihasi henkäys sai vedet kasautumaan. Vyöryvät aallot seisoivat paikoillaan kuin muuri, syvyyksien vedet jähmettyivät keskellä merta. 9 Vihollinen sanoi: "Minä ajan heitä takaa, otan heidät kiinni, käyn saaliin kimppuun, saan kaikkea mielin määrin. Minä paljastan miekkani, minä tuhoan heidät." 10 Sinä puhalsit jälleen, ja meri peitti heidät. Vyöryviin vesiin he upposivat kuin lyijy. 11 Kuka on sinun vertaisesi, Herra, jumalien joukossa? Kuka on sinun kaltaisesi, sinä pyhyydessä ihmeellinen, maineteoissasi pelättävä, sinä ihmeiden tekijä! 12 Sinä ojensit oikean kätesi, ja maa nielaisi heidät. 13 Sinä johdatit hyvyydessäsi kansaa, jonka olit vapauttanut, voimallasi sinä veit sen pyhille asuinsijoillesi. 14 Siitä kuullessaan kansat vapisivat, ahdistus valtasi Filistean asukkaat. 15 Silloin säikkyivät Edomin ruhtinaat, Moabin mahtimiehet vapisivat, kaikki Kanaanin asukkaat menettivät rohkeutensa. 16 Pelko ja kauhu on langennut heidän ylleen, sinun kätesi voimasta he kivettyvät paikoilleen, kunnes sinun kansasi, Herra, on kulkenut ohi, kunnes kansa, jonka otit omaksesi, on kulkenut ohi. 17 Sinä viet heidät perille, annat heidän juurtua omaan maahasi, vuorelle, jolle teit asumuksesi, Herra, sinun pyhäkköösi, jonka kätesi ovat perustaneet. 18 Herra on kuningas aina ja ikuisesti! 19 Kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen olivat tulleet meren keskelle, Herra palautti vedet heidän päälleen, mutta israelilaiset pääsivät kuivaa maata pitkin meren poikki.

Ja Herra asuu meidän keskellämme, jotka emme kaadu autiomaassa. Sen vuoksi älkää saattako epäpuhtaaksi maata, jossa asutte ja jossa myös minä, Herra, asun teidän keskuudessanne (4. Moos. 35:34: 20:22-24).

Älkää myöskään tinkikö Herran uhreista (4. Moos. 15:1-12). Jos tinkiminen johtuu tietämättömyydestä, silloin on tehtävä sovitus (4. Moos. 15:17-28).

Kukaan ei kuitenkaan voi lunastaa veljeään, ainoastaan Kristus (Ps. 49:6-7).

Eriarvoisuuteen perustuva varkaus lain mukaan

Eriarvoisuuteen perustuva varkaus on lain mukaan kielletty.

4. Moos. 15:13-16 13 "Näin tehköön jokainen syntyperäinen israelilainen tuodessaan eläimiä tuoksuvaksi tuliuhriksi, joka on Herralle mieluisa. 14 Kun joku teidän keskuudessanne tilapäisesti tai py